päivis: Jorma on Ukrainan-autoreissultaan laittanut kunnollisten nettiyhteyksien puutteen vuoksi vain pari lyhyen läntää blogipostausta. Minä olen loistavien yhteyksien äärellä, mutta ainakin vielä tuntuu, että noinkohan minullakaan on paljon sanottavaa aiheesta, josta nyt ajattelin kirjoittaa. Tuli nimittäin mieleen ajatella jotain laulujen sanoista.
Laulujen sanat tulivat mieleen, kun äsken kuuntelin Jannan (?) ja Tuure Kilpeläisen yhdessä laulamaa kappaletta. Tai se juonnettiin niin: Janna (?) esittää ja Tuure siinä mukana. Jannan perässä on kysymysmerkki, sillä en ole ihan varma tiedänkö tuon hieman kummallisella äänellä laulelevan neitokaisen. Tai siis että onko hänen nimensä edes Janna. En viitsi googlettaa.
Tässä, kuten muutamassa muussakin uusimmassa kappaleessa kun laulettiin paidasta. Nyt sade kastelisi sen toisen (Tuuren tulkitseman henkilön) paidan. Jossain kehotetaan menemään paidan alle. Taisi olla joku Kaija Koon kappale. Ihan nyt en saa kiinni, mikä se kolmas mieleen tullut paitakappale on, ehkä joku Vesalan biiseistä, joista muuten pidän kovasti. Yleensä oikeinkin kovasti.
Kyllä ovat laulujen aiheet muuttuneet niinä kymmeninä vuosina, joiden aikana olen ollut radion äärellä. Edelleenkin kuuntelen suurimman osan musiikista radiosta. Se tietysti on johtanut siihen, että pitää kuunnella sitä, mitä joku on levylistalle päättänyt tai valinnut. Jopa harmittavan paljon kuulee sellaisiakin kappaleita, joista pitää. Ne ilmiselvästi kuluvat käytössä. Vielä on kesää jäljellä -biisiä en kyllä ole kuullut juurikaan, vaikka nyt olisi oikein hyvä aika soittaa sitä. Sekin aikoinaan kulutettiin lähes loppuun. Mutta ehkä sen soittamattomuuteen ovat syynä nuo paljon parjatut soittolistat, joista ehkä on Yle Helsingissäkin päätetty jo aikoja sitten. Ennen tämänhetkisen kesäsään paluuta.
Ensimmäinen muistamani laulu, jonka sanat ovat herättäneet jonkun mielikuvan, on 50-luvun iskelmä, jossa laulettiin tulppaaneita tulvillaan olevasta iloisesta Amsterdamista. Pikkuhiljaa korva oppi kuuntelemaan myös englanninkielistä musiikkia ja miksei ruotsalaistakin. Niiden sanoitusten sanoma tosin tahtoo mennä minulta usein ohi. Ehkä korkeintaan kertosäkeen kuulen niin, että tiedän myös, mitä halutaan sanoa. 1960-luvulla tosin ei juuri tarvinnut miettiä asiaa, kun lähes kaikki suosikkikappaleet käännettiin suomeksi. Niiden samankaltaisuutta alkuperäisen sanoituksen kanssa tosin ei aina voi tietää. Ehkä Tom Jonesin Delilah on kuitenkin yksi sellainen, jossa alkuperäinen sanoma säilyi myös suomenkielisessä Tapani Kansan esittämässä versiossa.
Myöhemmin olen nauttinut sanoituksista muun muassa Leevi and the Leavingsin kappaleiden äärellä. Ismo Alangon sanoitukset ovat minusta olleet myös aivan megaloistavia. Ja mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä upeampia sanoituksista on tullut. Tarkoitan tietysti siis sitä tarjontaa, jota radio soittaa. Sanoittajista saa harvemmin tietoa. Sitähän ei radiossa useinkaan kerrota. En tiedä, uskalletaanko nykyään käsitellä asioita rohkeammin. En tarkoita, että tekstit sinänsä olisivat jotenkin uskalletumpia, toki sitäkin, mutta näkökulmat ovat paljon monipuolisempia kuin tuolloin Amsterdamin tulppaanien aikana. Ja jopa tällainen ikäihminen voi hämmentävästi samaistua sanomaan, jonka joku tyttönen - miksei poikanenkin - laulun sanoituksen muodossa tarjoilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti