Muistojen merikontti ja marittamisen vaikeus

päivis: Jos nyt joku ei tiedä, mitä marittaminen on (tiedän, että niitäkin ihmisiä on), niin esimerkiksi tätä se lyhyesti sanottuna tarkoittaa: luovutaan tavarasta, joka ei tuota enää iloa. Tämän keksi japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo, jonka kirjoittamia kirjoja me suomalaisetkin olemme innolla lukeneet ja noudattaneet niiden ohjeita enemmän tai vähemmän tunnontarkasti.

Itse en ole yhtään maritus- tai KonMari-teosta lukenut, mutta ymmärrän, että kirjoilla on lukijakuntansa. Omat tietoni olen poiminut lähinnä Facebook-ryhmän kirjoittelua seuraamalla. Ja onhan aiheesta julkaistu eräskin lehti- ja nettiartikkeli.

Kenelläpä ei nykypäivänä olisi nurkat tavaraa täynnä. Kysyntää marittämisen opeille on. Moni on ehkä tietämättäänkin kaivannut vinkkejä siitä, miten liian tavaran kanssa tulisi toimia.

Marie Kondon opeille olisi nyt käyttöä, kun olemme yrittäneet tarttua haasteeseen raivata siistiksi toinen pihan kahdesta Muistojen merikontista, joka on täynnä meille Helsingissä asuessa jäänyttä tavaraa. Asunnossa olleiden kalusteiden, kirjojen, astioiden, kuuden matkailuauton talvirenkaan ja muun romppeen lisäksi varastoon päätyi myös työhuoneisiimme keräämiämme kierrätettyjä kalusteita. Onpahan ainakin kaappeja ja hyllyjä, joihin pikkutavaraa voi järjestellä.

Tästä pitäisi saada aikaiseksi paikka, josta turhat romppeet on
poistettu ja esille on laitettu jotain sellaista, johon liittyvää
voi kiikkustuolissa istuen muistella. Keinutuoli on vielä
toistaiseksi tuolla perällä.

Mäkelänkadun varasto tyhjennettiin vuosi sitten keväällä ja kaikki rompe vain tuupattiin 12-metriseen konttiin. Suurin osa tavaroista oli ollut varastossa jo vuosia ja kerännyt päälleen melkoisen pölykerroksen. Sekamelskaan on muutaman kerran yritetty kajota, kun on ollut tarve etsiä jotain, jota olisimme tarvinneet. Välillä paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä.

Usein sanotaan, tai sanottiin jo ennen maritustakin, että sitä ei tarvitse, jota ei edes muista olevan olemassakaan. Allekirjoitan tuon, mutta toisaalta on mukavaa löytää jotain unohtunutta ja pitää sitä ikään kuin uutena tavarana. Tuon toisen Muistojen merikontin tavaroista minulla on jonkinlainen näkemys ja mielikuva, mutta jotain yllätyksiä luulen sen myös pitävän sisällään.

Maritushan ei tarkoita pelkästään paikkojen siistimistä. Periaatteeseen kuuluu, että tavaraa myös hävitetään niin että tuntuu. Nyt jo tuskailen, kun mietin, että mitä oikeasti sille kaikelle omalle roinalleni teen, kun viimein alan järjestää. Jorma tänään alkuraivasi, jotta tavaraan edes pääsisi käsiksi. Seuraavana on kai vuorossa pölyjen pyyhkiminen. Onneksi mitään aikataulua tälle ei ole laadittu. Meillä ei myöskään taida olla ihan yhtenevää näkemystä siitä, mitä säästetään ja mikä saa mennä.