Merikonttisauna, osa 3

jormas: Merikonttiin tehdystä saunastamme riittäisi juttua ja varsinkin muistoja kai pienen kirjan verran. Ja vaikka jotain unohtuukin, uutta mieleen jäävää tulee koko ajan kadonneen tilalle tuplaten lisää. Ensimmäisen kuvan kipsitaulun syntyperää en muista, mutta luulenpa sen olevan lahja joltakin ystävältämme. Toisaalta se voi on kulkeutunut meille mistä tahansa.

Toisessa kuvassa on lisää koristauluja, jotka on hankittu aikoinaan Apilanlehti Oy:ltä. En osaa sanoa onko tai tuleeko tauluilla olemaan joskus rahallista arvoa, vaikka niitä myyvä yritys on Pohjoismaiden johtava, laadukkaaseen posliiniin, lasiin ja sisustusesineisiin erikoistunut postimyyntiyritys. Meille sillä ei ole väliä, sillä sateenkaaren tuolle puolen, taivaanrannan ylisille eivät lähde mukaan taulut eivätkä setelit.

 Kolmannessa kuvassa on tuulahdus aivan muualta kuin kotimaasta. Kahdessa koukussa talvehtiva riippumatto, ei siis riippukeinu, viettää talvensa ja usein sadesäätkin saunallamme. Sen olemme hankkineet töölöläisestä, alaan erikoistuneesta liikkeestä. Sinne se oli tullut Etelä-Amerikasta. Tämä mukava lepopaikka tai mikä se oikeastaan onkaan oli meillä jo Pessi & Illusian asuinyhteisössä, jossa kotimme oli monta vuotta. Siellä sekä Jokilaaksossa tässä oivassa, saunakoivujen väliin ripustetussa, kahden hengen matossa (vai matolla?) on tullut vietettyä monet kesäunet ja ruokaperäset.

Seinällä on myös keinosilkille kaksipuolisesti brodeerattu lohikäärme, joka on tullut Jokilaaksoon kylpytakin selässä Thaimaan Pattayalta. Ehkä käännän kankaanpalasen joskus toisin päin, sillä hopeanvärisellä puolella itämainen käärmesymboli on värikkäämpi.

Viimeisessä kuvassa on taas vaihteeksi tauluja, mutta myös yötä päivää palava saunavalo, jonka kiikutin kotiimme omalla luvallamme Sininauhasäätiöltä. Saunan seinät päivis suti siniseksi kiireellä, sillä aikaa oli vain yön yli. Sillä aamulla tulivat saunakonttimme rakennustyön venäläiset rakennusalan ammattilaiset. Joista varsinkin toisesta Latfin Service Finland Oy:n toimitusjohtaja Pentti Pirinen löysi vain yhden huonon puolen. Sanoi hänen olevan aivan liiankin tarkka tekijä. Ja totta se onkin, sillä varsinkin löylyhuoneestamme on vaikea löytää pienintäkään virhettä.