Eläkeläisten kiireet

päivis: Kuuluin siihen joukkoon, joka aina naureskeli eläkeläisille, jotka valittelivat kiireitään. Pidin itsestään selvänä, että kiireen tuntu tulee siitä, että ikääntyneet ihmiset eivät enää saa tehtyä asioita yhtä joutuisasti kuin nuoremmat. Nyt kun olen itse ollut jo reilun puoli vuotta eläkkeellä, joudun kääntämään kelkkani tai ainakin takkini.

Melkein päivittäin mietin, miten aikaisemmin on ollut aikaa olla töissä noin 7,5 tuntia ja kun siihen vielä lisää mennen tullen työmatkat päälle, aikaa paloi ainakin minulla arkipäivisin ehkä noin yhdeksän tuntia. Kaikki tämä pelkästään työhön liittyviin asioihin. Silloin jos koska muun ajan luulisi olleen kortilla. Mutta kyllä töissä ollessa silti tuntui, että onhan tässä muutakin kuin työelämää. Ainakin välillä tuntui.

Mihin eläkeläisen aika sitten katoaa? Ainakin siihen, että asioita ei tarvitse aikatauluttaa. Aamulla lehtien lukuun tuhraantuu helposti aikaa tunti tai parikin. Töissä ollessa piti aina pitää huoli siitä, että aamulla lehti tai lehdet oli luettu tiettyyn kellonaikaan mennessä. Ja töihin piti lähteä samoin tietyllä kellonlyömällä. Tai suunnilleen niin. Nyt kaikkea tekemistä voi venyttää. Paitsi silloin, jos Niilo odottaa lenkille pääsyä.

Nyt ajan kululla ei ole niin väliä. Ja usein päivätkin menevät vähän sekaisin. Tulee mietittyä, että onkohan tänään maanantai vai keskiviikko. Ellei sitten ole sunnuntai.

Thaimaassa ollessa en käytä edes kelloa. Tosin sille saattaisi käydä huonosti,
kun kelloa ei kuitenkaan aina muistaisi uimaan mennessä ottaa pois ranteesta.

Työelämässä ollessa piti varmaan olla ajan käytön suhteen paljon kurinalaisempi kuin eläkeläisenä. Siksi asiatkin ehkä sujuivat sutjakkaan. Jos nykyään aikaa on vaikka kolme tuntia, sille ei voi suunnitella kovin montaa tekemistä. Toisin oli työelämän aikana. Kolmessa tunnissa ennätti pitää kokouksen ja syödä lounaan ja tuhrata vähän jotain muutakin. Tätä tehokkuutta tosin minulla ei tainnut olla ihan viimeisinä työvuosinani.

Televisiossa pyörii mainos, jossa eläkeläismies kehuu, että hänelle alkoi eläköitymisen myötä kuntoilubuumi. Voi tietysti olla, että osa eläkeläisten kiireistä tulee siitä, että viimeinkin on aikaa tehdä jotain sellaista, josta aikaisemmin on ehkä voinut vain haaveilla. Itselläni mitään sellaista ei ole vielä puhjennut kukkaan. Ehkä ensimmäiset eläkeläiskuukaudet ovat sujuneet siitä nauttiessa, että enää ei ole tilivelvollinen tekemisistään tai menemisistään kenellekään muulle kuin itselleen ja Jormalle. Ensimmäinen puoli vuotta Thaimaassakin meni lähes vain oleskellessa. Siellä kyllä huomasin olleeni paljon enemmän Facebookissa ja muutenkin nettiä tuli selailtua. Suomessa siihen ei jostain syystä ole ollut niin paljon aikaa tai mielenkiintoa.

Odotan, tai oikeastaan tiedänkin, että eläkkeellä olon alku on vähän niin kuin kuherruskuukausi. Jossain vaiheessa eteen tulee arki. Pelkkä päivittäinen vapaus ei ehkä enää riitä ja alkaa kaivata sisältöä leppoisiin joutopäiviin. Toistaiseksi tekemistä on kyllä ollut riittämiin. Välillä jopa niin paljon, että joku voisi jo vihjata mahdollisesta eläkeläisen kiireestä. Tässä malliksi tämän päivän tekemiset suunnilleen aikajärjestyksessä:
- aamun sähköisten lehtien lukeminen (Hesari, Keski-Uusimaa, Keskisuomalainen)
- aamu-uinti
- aamupala
- koirapuisto
- rikkoutuneen painepesurin vienti Bauhausiin takuuhuoltoon
- Helsingin hallinto-oikeudesta leiman hakeminen rakennuslupapaperiin (minä vain kuskina Bauhausissa ja Pasilassa, Jorma hoiti muut)
- valvontakameroiden asennuksen seuraaminen ja laitteen käyttöopastus
- Merikonttikodin imurointi
- ruoanlaittoa ja syömistä
- Niilon kanssa lenkillä
- Lidlissä käynti
- matkailuauton imurointi
- iltauinti
- sähköpostien luku ja vastaaminen
- blogin kirjoittaminen
- Niilon kanssa iltaulkoilut
- austraalialaisen TV-sarjan katselu ennen nukkumaan menoa.