Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Suomessa riittää luontoa

päivis: Ajelimme tänään Laukaaseen Hämeenlinnan, Tuuloksen, Padasjoen ja Jämsän kautta. Puoli vuotta Thaimaassa olon jälkeen ei voinut oikein muuta ajatella kuin että kyllä Suomessa riittää tyhjää tilaa. Luontoa on enemmän kuin rakennettua maisemaa.

Vaikka meillä luontoa riittääkin, tuntuu silti pahalta nähdä avohakattuja metsiä. Jotenkin olin kuvitellut, että niiden aika on jo ohi, mutta siinäkin näköjään olen ollut aivan väärässä. En ymmärrä, miksi metsänomistajat tekevät niin tai miksi avohaakkuut edes ovat sallittuja.

Haluaisin Pitkäniementien säilyvän tällaisena.
Olen jonkin verran seurannut metsien omistusta koskevia keskusteluja ja sen perusteella on tavallaan helppo ymmärtää, että näin käy. Kun metsänomistaja asuu ehkä satojen kilometrien päässä omistamastaan metsästä, jossa kenties ei ole koskaan edes käynyt, voi olla suuri houkutus hakata kaikki maan tasalle ja saada tilille mukava summa rahaa. Ihan eri asia on, jos omistajan ikkunasta näkyy tuo metsä, josta on tarkoitus saada myös jonkinlaista tuottoa. Kukapa varta vasten haluaisi pilata oman kotimaisemansa.

Pitkäniementie Laukaassa, jota olen kävellyt ja ajellut jo kohta 17 vuoden ajan, oli alkuvuosina lähestulkoon silmää hivelevän kaunis. Parin kilometrin mittainen tie mutkitteli mäntymetsässä, joka lopulta kapenee niemeksi, jonka molemmilla puolilla on järvi, Nurminen järvi.

Tuo omistaja asuu muualla -ilmiö tapahtui Pitkäniemessäkin, kun metsää hankkineet "Helsingin herrat" halusivat nopeasti muuttaa sijoituksensa rahaksi. Oli melko masentavaa nähdä ja kokea kauniin maiseman raiskaus. Olin usein vihainen tiellä kulkiessani. Ajan kanssa silmä kuitenkin tottuu ja luonto hoitaa loput, mutta pikavoittoja metsänraiskaajille ei kyllä enää ole luvassa. Ei ainakaan heidän elinaikanaan.

En tiedä, ketkä muut Pitkäniementien varren metsiä omistavat, mutta ainakin hakkuut on osattu tehdä tavalla, joka sopii maisemaan. Marjastajien iloksi mustikka- ja puolukkapusikotkin ovat säilyneet. Metsät ovat pysyneet metsinä, vaikka omistajat varmaan ovat saaneet vastinetta omistuksilleen. Se ilo avohakkuista tietysti on, että muutaman vuoden jälkeen niille saattaa kasvaa hyvä vadelmametsikkö.

Loppukesästä tuolla on mukava poimia mustikoita ja puolukoita.

Ei kommentteja: