Sattumankauppaa

päivis: Luin joskus jonkun ihmettelevän, miten sattumanvaraista on, kuka thaimaalainen katukoira päätyy johonkin parempiin oloihin ja kenen kohtalona on elää ehkä surkea elämä, jonka päivittäinen sisältö on ruoan etsiminen. Kirjoituksessa oli jotenkin sellainen sävy, että kun ei kaikkia kuitenkaan voi auttaa, ei oikeastaan kannattaisi auttaa ketään.

Sattumanvaraista tosiaan on, kuka irrallaan kulkevista koirista löytää itselleen kodin. Pääasiassa niille "onnekkaille" on ensin pitänyt tapahtua jotain vielä pahempaa kuin kodittomuus. Cry-pentu joutui johonkin onnettomuuteen, jossa siltä meni takajaloista kyky kävellä. Cry pääsi sille tehtyjen operaatioiden jälkeen asumaan Meowin koira- ja kissayhteisöön. Sen elämä on nyt hyvää, vaikka yksi jalka ei toimikaan.

Yhtä "onnekas" ei ainakaan vielä ole Cryn sisko Morda, joka sekin vahingoittui jossain onnettomuudessa. Sitäkin on leikattu, mutta toinen etujalka on silti halvaantunut ja se odottaa päivästä toiseen eläinsairaalassa itselleen huolehtivaa perhettä. Sen sponsori ei ole luopunut toivosta löytää sille kotia, joten Morda elää edelleen varsin turhautuneena eläinsairaalan häkissä. Kadulle se ei kuitenkaan enää joudu. Jotain parempaa sille on varmasti luvassa.

Nämä suojaan päässeet pennut sisaruksineen ovat monin kerroin
onnekkaampia kuin liian monet katujen varsille syntyvät lajitoverinsa.

Tyttöjen äiti on myös yksi onnekkaista, mutta sitä ennen sen on täytynyt kokea ehkä useitakin raskauksia ja synnytyksiä jonnekin peltihallien nurkkiin betonilattialle. Viimein sen onni oli synnyttää katukoiralle poikkeuksellisen monta pentua. Se sai ansaittua huomiota. Ilman seitsemää pienokaistaan se olisi kenties vain yritetty jossain vaiheessa saada kiinni sterilisaatiota varten. Nyt se asuu laumansa kanssa Meow's Sanctuaryssa ja tuntee luultavasti oman ja seitsemän pentunsa olon turvalliseksi.

Enää sen ei tarvitse ylittää vilkasliikenteistä katua löytääkseen ruokaa itselleen. Eivätkä pennutkaan joudu kokemaan samoja vaaroja, kun emä lopettaa niiden imettämisen. Ne voivat elää sellaista koiran elämää, joka meidänkin käsityksemme mukaan on hyvää elämää. Saavat tutkia mielin määrin ympäristöään ja kokea olevansa osa suurta laumaa. Ja ruokaa on riittävästi. Usein tarjolla on jopa herkullisia luita. Ja jos oikein hyvin käy, joku niistä voi jopa päätyä jonkun kotikoiraksi.

Samanlaista arpatuuria elämä on koirilla niin kuin ihmisilläkin. Vain osa meistä syntyy maihin, joissa ainakin päältä päin katsottuna asiat ovat hyvin. Joskus jopa niin hyvin, että mikään ei tunnu riittävän.

Tein joskus testin, joka kertoi, missä todennäköisesti syntyisin, jos olisin vasta nyt tulossa maailmaan. Osanani oli muistaakseni Pakistan. Varmasti osa tuon maan valtaisasta väestöstä, josta suurin osa on muslimeja, elää ihan mukavasti, mutta useimmat taitavat asua jossain kaupunkien slummeissa.

Jotta ihmisillä olisi tulevaisuudessa paremmat oltavat, yksi keino siihen on väestönkasvun hillitseminen. Ihan samanlaisilla lääkkeillä voitaisiin siis parantaa niin ihmisten kuin koirienkin elämää.