Minulla oli alkuiltapäivästä päälläni jo päivän kolmas vaatekerta sillä sää ja päivän askareet vaativat vaatteiden vaihtoa. Aamulenkillä oli lenkkivaatteet. Sen jälkeen puin päälle koiratarhavaatteet, kun kävin kävelyttämässä Cryta ja tekemässä tarhalla pieniä askareita. Iltapäivällä puin mekon päälleni, kun kävelimme ompelijan luokse sopimaan Jorman hupparin hihojen lyhentämisestä. Samalla sain ompelijalta yhden tarvitsemani napin.
Koh Changin reissulla pukeuduin sentään lähes oikeaoppiseen housuasuun. Pakoputkesta tulevalta kuumotukselta suojaavia kenkiä en sen sijaan ole vielä löytänyt. |
Vahvistuksen sille, että Thaimaassa Harrikan kyytiin voi mennä myös mekko päällä, sain Harley-Davidson liikkeen vaateosaston nuorelta myyjältä. Hän tuli luokseni ja ensin käydyn small-talkin jälkeen alkoi kehua mekkoani. Sanoi sen olevan hänen lempiväriään, mutta hieman harmitellen totesi, ettei hän työpaikallaan voi pukeutua muuhun kuin mustaan. Mustan värin lisäksi työasuun kuuluvat farkut. Kenelläkään talon varsin lukuisista naisista en ole koskaan nähnyt hametta.
Anilliinin punainen, pitsihelmainen mekko ei kuitenkaan ainakaan Harley-Davidsonin täkäläisellä pääkallopaikalla aiheuttanut minkäänlaista kummastusta. Ehkä se johtuu siitä, että täällä naisilla on tapana ajella mopoilla joskus hyvinkin naisellisissa kuteissa ja korkokengissä. Omat hameajeluni Honda Zoomerilla ovat sen sijaan viime aikoina vähentyneet. Niin paljon Harrikan tulo perheeseen on vaikuttanut minunkin omiin pukeutumistottumuksiini. Pahimmillaan tai parhaimmillaan olen aiemmin ajellut kaupungilla hame päällä ja helmet kaulassa. Nyt en sitä enää tekisi.
1 kommentti:
Sehän on hienonnäköistä mennä mekko lepattaen tuulessa. Ainoa, mitä mietin, niin kovin hyvin mekko ei kyllä suojavarusteesta mene.=)
Lähetä kommentti