Joka tapauksessa Sysmän kolmanneksi suurimman järven rannalla oltiin. Joka sinällään on tuusulalaiselle outo ilmaisu, kun kotikunnassani ei ole kuin kaksi järveä, jotka yhdessäkin lienevät vain murto-osa mainitsemastani järvestä. Nykyaikainen mauste suomalaisessa idyllissä tuli kylpytynnyristä. Josta varmastikin vanhempani olisivat sanoneet, että turhuuksien turhuus, jossa ei pala kuin suurella vaivalla tehtyjä puita.
![]() |
Heikki ja kylpytynnyri Sysmässä ja sauna Hartolassa |
Ensimmäisen kerran koin tarvittavan myös toimintakeskuksessa bossia, kun tuli luvattua alan pariskunnalle, että he saavat tulla tekemään omenistaan mehua yhdistyksen tiloihin. Seuraavana aamuna oli nimittäin vastuunkantajien delegaatio vastassa ja jouduin puhutteluun. Olivat porukassa päättäneet, että pariskunta kotiin päästyään laittaa tekemäänsä mehuun hiivaa ja käyttää sen omena- tai miksi viiniksi nyt sitten käyttäisivätkään. Ja juovat kylällä sekä kehuvat, että tekivät sen Uusi Mahdollisuus yhdistyksen tiloissa. Menee kuulemma maine ja joku kirjottaa vielä lehteenkin.
Toki en käämejäni polttanut, mutta sanoin, että porukkapäätöksestänne puuttuu yksi mielipide, joka on minun. Joka on enemmän kuin teidän yhteensä, kunnes lähden pois tai Ritva tulee ja heittää minut kuutamolle. Että päätökseni pitää ja sillä on puheenjohtajalta tarkastettu tuki takana. No, pariskunta ei sitten tullutkaan, joten päivän päätteeksi kutsuin kaikki vastuunkantajat, reipas puoli tusinaa pöydän ympärille. Ja sanoin, että katsokaapas nyt, armelias yhdistys antoi kohderyhmäläisilleen mahdollisuuden tehdä mehua, jonka tilaisuuden he itse hupiloivat. Joten etsikkoaika meni ohi ja minun aikanani he eivät yhdistyksen tiloissa keitä omeniaan mehuksi. Kaikki olivat tai ainakin näyttelivät olevansa lopputulokseen kovastikin tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti