Olemme sodassa

jormas: päivis kirjoitti eilen, että jos olisin saanut kirjoittaa hänen blogiinsa otsikon, se ei olisi ollut niin sotaisa. Siksi aiheeseen liittyvä, oman kirjoitukseni otsikko.

Olemme siis julistaneet sodan kertakäyttömuovituotteita vastaan. Kahden hengen sodallamme on merkitystä ainakin itsellemme, mutta mahdollisesti joku muukin tarttuu haasteeseemme. Sillä todellinen muutos ei lähde siitä, että puhumme mitä muiden pitäisi tehdä, mutta emme ole valmiit tutkimaan rehellisesti edes omia jälkiämme, saati tekemään muutosta. Todellinen muutos lähtee kuitenkin henkilökohtaisista, omista valinnoista, ei muihin tuijottamisesta.

Muovi on vastuullisesti käytettynä oiva, öljystä tehty materiaali. Onkin outoa tehdä ikuisesta materiaalista kertakäyttötuotteita, joiden kierrätys takaisin muovin raaka-aineeksikin on haasteellista, sillä muoveja on kovin monia laatuja. Joten jos sitä kerätään, päätyy se tällä hetkellä liian usein poltettavaksi. Parempi tietenkin sekin kuin ei mitään. Tosin omaan maailmaani ei istu sekään. Että jos ylipäätään kierrätys minkä tahansa materiaalin uudelleen käytettäväksi on vaativaa, kierrätyksen kehittäminen ei kiinnosta, kun kaiken voi polttaa.

Vapaaehtoiset keräävät muovia Manilassa vuonna 2014

Monen muovipussit päätyvät kaupungeissa kaduille. Koska monien maailman rantakaupunkien sadevedet päätyvät sellaisenaan meriin, päätyy sinne myös lähes kaikki kaduilla kelluva muovi. Joka merivirtojen ja tuulten mukana seilaa vaikka toiselle puolelle maapalloa.

Kertakäyttötuotteissa käytetystä muovista siis iso osa päätyy meriin, siellä meren elävien syötäväksi ja ihmisten syödessä kalaa viimein omaan vatsaamme.

Yksi päivä luin lehdestä, että maailman merissä on viiden Ranskan valtion pinta-alan verran muutaman metrin paksuisia muovilauttoja, joten kyse on jo nyt valtavasta ongelmasta. Aiheesta kannattaa lukaista ainakin tämä.

Mutta takaisin omaan pieneen muovimaailmaani. Sitä ei ehkä kannata ihmisjärjellä edes yrittää minulle selittää miksi eläimet syövät muovia, mutta niin ne tekevät. Kun meillä oli pihassa pari muoviruohokynnysmattoa, lähes joka päivä vapaana luonnossa elävät pihakanimme jyrsivät ja söivät niitä.

Thaimaassa ollessamme esimerkiksi 7-Eleven-ketjulla, josta muuten Pohjoismaissa taitaa osan omistaa Rautakirja, on tapana laittaa kassoilla käytännössä jokainen ostettu tuote omaan, uuteen muovipussiin. Mutta olen huomannut, että tässäkään asiassa ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan katsella ympärille, sillä tapa on tuttu myös Suomesta. Jos ostat pakasteen tai vaikkapa irtoherkkukurkkuja, saattaa kassa helposti sujauttaa niiden päälle toisen muovipussin.