Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Mikä neuvoksi kun mikään ei riitä eikä mikään ole oikein?

jormas: Aikoinaan olin Keski-Uusimaan kolumnisti ja kirjoitin puuta heinää tai ainakin faktaa ja fiktiota milloin mistäkin. Joten minun ei tulisi kitistä millään lailla, kun Kokoomuksesta ennen kuntavaaleja ala-arvoisella tavalla ulos lempattu ääniprinsessa kirjoittaa lehteen kolumnejaan.

Hetken olinkin tyytyväinen, kun Keltainen Keskari lopetti ainakin paperilehdessä elämöintinsä. Palstaa en sinällään moiti, mutta moitin sitä, että milloin kukakin yksittäinen henkilö joutui jutun kohteeksi. Jolla ei juuri ollut mahdollisuuksia puolustaa itseään, vaikka toden teolla olisi ollut välillä aihettakin. Sillä sinällään myyvässä tarinoinnissa ei aina ollut "totuudesta" kuin toinen puoli. Jos sitäkään.

Mutta lyhyt oli iloni, sillä samalla linjalla näyttää jatkavan kolumnisti Sanna, jonka tämän päivän kolumni olisi loistava malliesimerkki populistin ABC-käsikirjaan. Allekirjoituksena oli Vastuullisen oikeisto-valtuustoryhmän puheenjohtaja Sanna Kervinen.

Mutta mikä sitten minua mättää? Vastuullinen valtuutettu Kervinen kirjoittaa että sulle-mulle politiikan ansiosta kahden Tuusulan lautakunnan paikkamäärää lisätään 11 jäsenestä 13 jäseneen. Hän sanoo syyksi, että pormestarimallia kannattaneelle, tekniselle vaaliliitolle tulee lisäpaikkoja lautakuntiin ja parempi mieli. Mutta eihän se näin mennyt. Nyt ryhmä 9:lle, johon Sanna Kervinenkin yhden hengen valtuustoryhmänsä hilasi, annettiin käytännössä jokaiseen lautakuntaan kaksi paikkaa. Oli luottamuselimen koko sitten 11 tai 13.

Joten avoin kysymys sinulle Sanna. Jos valtuuston päätöksen mukaista hallintomallia kannattanut ryhmä olisi vaatinut lainmukaista suhteellista vaalia, niin kuinka monta lautakuntapaikkaa ryhmäsi tekniselle vaaliliitolle olisi silloin tullut tai kuulunut?

Ennen vaaleja sovitun sulle-mulle politiikan ansiosta, jota olit itsekin sopimassa, sai myös tekninen vaaliliitosi paljon enemmän kuin sille olisi suhteellisissa vaaleissa kuulunut. Mutta mikä neuvoksi silloin, kun mielensä ja toisten mielten pahoittajille ei mikään riitä eikä mikään  ole oikein?

Vaikka Keski-Uusimaa onkin antanut näköjään oivan mahdollisuuden tehdä lehden tilaajien ja mainostajien rahoilla populistista oppositiopolitiikkaa, ellei peräti jo eduskuntavaalityötä, niin olisiko vastuullista kuitenkin kohtuullistaa kuntalaisille kerrottavien osatotuuksien määrää ja laatua?

Ei kommentteja: