Päivä Tallinnassa

päivis: Meillä on ollut ajatus mennä muutamaksi päiväksi Tallinnaan nyt toukokuussa, koska olen koko kuukauden ajan osa-aikaeläkejaksolla. Ajattelimme ensin vähän seurata säitä ja sopivalla kelillä menisimme sinne Vespalla.

Kalamajasta löytyi kyllä mukavia
katuja ja taloja.

Toukokuun kalenteriin on kuitenkin alkanut ilmestyä yhtä sun toista. Eilen sain aiheen huokaista, että "siinä meni sitten meidän Tallinnan-reissu". Jorma nimittäin tarttui Facebookista löytämäänsä pyyntöön, jossa etsittiin siilille tai useammallekin paikkaa, jossa ne voitaisiin vapauttaa takaisin luontoon.

Vapauttamisoperaatioon liittyy ainakin parin viikon jakso, jolloin siilit pidetään aitauksen sisällä, ja niitä on silloin tietysti myös ruokittava. Lähde nyt siinä sitten moneksi päiväksi pois kotoa.

Huokaukseni oli kai melko syvä, koska Jorma, itse juuri tiistaina Tallinnassa käytyään, ehdotti, että ostan laivalipun ja lähtisin sinne päiväksi matkailemaan. En miettinyt hetkeäkään, kun olin jo varaamassa lippuja.

Tallinnassa on tullut käytyä eräänkin kerran, joten halusin nyt kulkea paikoissa, jotka eivät ole tähän saakka tulleet tutuiksi. Tallinna kun on kävellenkin paljon muutakin kuin Vanha kaupunki. Suunnistin Kalamaja-nimiselle alueelle. En ollut ihan varma, mitä etsin, mutta tiedän, etten sitä kuitenkaan löytänyt. Mutta kun keksin kävellä Telliskivi-nimistä katua, löysin enemmän kuin uskalsin toivoa.

Rautatieaseman takana olevan torialueen kyljessä on alue, jonne on rakennettu merikonteista useita pieniä ravintoloita, kahviloita ja grillikioskeja.

Jo pelkästään tori kauppahalleineen, antiikkiliikkeineen ja kirpputoreineen on kokemisen arvoinen paikka. Torialueen asiakkaat näyttivät olevan pääasiassa paikallisia ihmisiä. Huomasin olevan melko outo ilmestys  pääasiassa venäjää puhuvien asiakkaiden ja myyjien joukossa.

Aivan niiden naapurissa on myös uusia liikkeitä, joista löytyy muun muassa virolaista designia ja sisustustarvikkeita.

Oli mielenkiintoista huomata, miten paljon rohkeammin kuin me suomalaiset virolaiset näyttävät ottavan haltuun vanhat ja kehnonkin sorttiset talot perustaakseen niihin pieniä liikkeitä ja erilaisia työtiloja.

















Ja myös merikontteihin rakennetut kuppilat ilahduttivat minua tosi paljon. Merikonttien lisäksi pari vanhaa junavaunua oli saanut uuden elämän ravintolana.

Kävelin tietysti myös keskustaan, jossa en ollut aikaisemmin nähnyt oikealla olevaa erikoista, Estonia-teatterin lähellä olevaa rakennusta. Täytyy sanoa, että rohkeutta on ollut sekä arkkitehdillä että paikallisilla viranomaisilla, jotka ovat myöntäneet rakennukselle rakennusluvan.