Elämää luonnon keskellä ja zero waste -tuumailua

päivis: Elämme lähes niin luonnon keskellä kuin vain voi. Helsinki-Vantaalle aika-ajoin laskeutuvat lentokoneet ovat oikeastaan ainoat, jotka muistuttavat, että maailmassa on muutakin kuin Jokilaakso ja sen rehevä luonto lampineen ja Tuusulanjokineen.

Hyvin tarkenee jo uida.

Nyt kun kesä tekee oikeasti tuloaan, tuntuu, että Jokilaakson luonto on parasta, mitä voi olla. Eilen raivasimme polun ja perustimme uuden uima-paikan Jokilampien rannalle. Jospa vihdoin uintireissuun tulisi yhdistettyä myös pikkupiknikki tai ainakin kahvihetki.

Asuinympäristö kannustaa elämään muutenkin luonnonmukaisesti. Tosin olen mielestäni vuosikaudet ottanut ympäristöasiat huomioon. Ostan luomua ja varsinkin viime aikoina olen vähentänyt tarpeetonta shoppailua.

Moottorikelkka ja -kelkkailu eivät kyllä näytä hyviltä ympäristöystävällisyyttäni arvioitaessa. Nykyään tosin molempien kelkat seisovat parkkipaikan reunalla ja niillä ajellaan vain omilla tiluksilla sekä tampataan talvella naapurin hevoshakaan kävelyreittiä. Ja haetaan talvella juomavettä luonnonlähteestä. Ehkä oman moottorikelkkani osalta hyvää on se, että en myynyt sitä pois, kun aktiivisempi kelkkailu Laukaan suunnalla päättyi. Säästyypä joku tienoo päristelyltä ja päästöiltä.

Mikään ympäristöihmisen malliesimerkki en tosiaankaan ole. Pyrin kyllä siihen, mutta usein huomaan, että raja ympäristöystävällisyyden ja holtittomuuden välillä on aika tavalla veteen piirretty viiva. Arkeen kuuluu myös, että välillä meillä on erilainen näkemys siitä, miten joku jäte kierrätetään.

Olemme kierrättäneet sen minkä olemme voineet ja varsinkin ymmärtäneet. Ymmärrys ja sen rinnalla tahto ovat lisääntyneet. Kompostori meillä on Jokilaaksossa ollut jo monta vuotta, joten säntillisesti lajitellut biojätteet ovat kadonneet sen uumeniin. Samoin lasin ja metallin olemme keränneet ja vieneet kierrätykseen. Paperin, kartonkitölkit ja pahvin tietysti myös.

Muovin lajittelun aloitimme joskus viime vuonna. Sen myötä ei voinut olla huomamatta, miten sekajätteen määrä väheni. Voisi väittää jopa että dramaattisesti. Varsinkin pakkausmuovia on aivan liikaa tarjolla, ostipa sitten melkein mitä tahansa. Tuntuu kuitenkin, että parempaankin varmaan pystyisi. Sekajäteastiaan päätyy silti vielä paljon sellaista, jonka tarkemmin asioita ajattelemalla voisi kokonaan välttää.

Zero waste on termi, joka kuvaa elämäntapaa, jossa kuluttamista vähennetään tuntuvasti. Sen periaatteena on, että kaikkea käytetään uudelleen niin paljon kuin voidaan. Loppu onkin tuttua: kaikki mahdollinen kierrätetään ja loput kompostoidaan. Näin jätettä ei käytännössä syntyä juuri lainkaan.

Itsellä on tällä hetkellä halu saada vähennettyä muovin määrää. Zero waste -meiningillä yritän siis tehdä valintoja, jossa muovia päätyy huusholliin entistä vähemmän. Ehkä seuraava askel on kestokangaspussien hankinta. Niiden ansiosta voisi luopua kokonaan kaupan hedelmä- ja vihannesosastojen muovipusseista. Banaaneja en ole ikiaikoihin pussittanutkaan. Ne kun ovat jo itse pakanneet itsensä. Tosin kaupan muovipusseja hyödynnämme vielä moneen kertaan, ennen kuin ne päätyvät muovinkeräysastiaan.

Valmiiksi pakatut einekset, mutta myös monet muutkin elintarvikkeet ovat sen sijaan haaste. Ihan sama on, ostanko einestä vai teenkö ruokaa itse. Jos ostan Jormalle jauhelihaa tai itselleni vaikka härkistä, pakko on ottaa samalla vastaan myös muovipakkaus. Olkoonkin, että sen voi kierrättää.