Thaimaamme, osa 4

jormas: Yksi 4-6 viikon reissu taisi mennä, kun teimme silloista Thaikotiamme Pattaya Suomi-Seuran ylimpään, neljänteen kerrokseen. Sekin oli mukavaa puuhaa, josta osan maksoi Seura ja me itse osamme. Halvalla piti saada toimivaa, jolla ajattelulla ylipäätään kunnostus- ja muutostöitä voitaisiin tehdä paljonkin nykyistä halvemmalla. Aivan liikaa on vallalla käytäntö, että kun esimerkiksi työnantaja maksaa, niin uuden työhuoneen seinää pitää siirtää parikymmentä senttiä.

Oli jännittävää seurata Päivistä, kun hän kierteli uutta kotiamme ympäri ja jätti siihen omat jälkensä yhteisten jälkien ja omieni lisäksi. Sitäkin seurasin mielenkiinnolla kuinka istuimme kotikatumme arkeen. Kuinka Päivis kävi ensi kerran paikallisella, kai täydenkin palvelun hierojalla. Ja erehtyipä kerran paikkaan, josta hänet ohjattiin hienotunteisesti ulos sanoilla, että "soli soli" tämä paikka on vain miehille. Päivikselle sekin mesta olisi arvatenkin kelvannut vallan hyvin, sillä kerran hän taisi jostain tullessaan todeta, että mitä väliä sillä on mitä muuta joku tekee, jos hän kerran hieroo hyvin.

Osana Pattaya Suomi-Seuran kalustoa meidät oppi vuosien aikana tuntemaan moni ja me monet. Joka kerta kun tulimme Suomesta, tuntui kuin olisimme kotiin tulleet, sillä ystävällisiä tervehdyksiä sateli joka puolelta. Koimme todellakin olevamme tervetulleita. Meille kehittyi monia päivän rutiineja, joista yksi oli lähes päivittäinen,5-10 kilometrin kävely. Rannoilla meillä oli ja lienee edelleenkin vakiopaikat, joissa vaihdamme mielipiteitä milloin mistäkin elämän asiasta.

Ehkä viime reissun mieleen jäävin oli kuitenkin erakkokolibripariskunta, joka oli tehnyt Suomessa olomme aikana pesänsä parvekkeemme apinakeinojen väliin jääneeseen jouluvalojen johtoon. Siellä emo hautoi muniaan aamusta aamuun. Me laitoimme parvekkeen itseltämme käyttökieltoon aina, kun haudonta oli meneillään. Joskus emo tuli viereiselle sähköjohdolle keikkumaan, että etteköhän häippäise, jotta saadaan pesue taivaalle. Ja me hipsimme sisätiloihin. Sillä reissulla näimme vielä poikasen vai poikasten lähdön pesästään, jonne kolibriperhe vielä palasi yön tullen monet kerrat.

Myös pikkuvarpuset huomasivat kotimme tuntumassa turvasataman perheilleen. Ne löysivät ilmastointilaitteen putken vierestä varpusen mentävän aukon ja perustivat kotinsa kattojen väliin, suomalaisittain välikatolle. Kun nyt tulin, niin siellä suku oli edelleen. Sinne ne myös jäivät, kun aloin tehdä muuttoa uuteen Thaikotiimme.