Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 8. syyskuuta 2016

Onko harrastusten puute syy syrjäytymiseen?

päivis: Jos tosiaan uskoo, että järjestettyjen harrastusten puute johtaa syrjäytymiseen, ainakin oman sukupolveni väelle luulisi käyneen huonosti. Eikä nykyisillä keski-ikäisilläkään asiat taitaisi olla kovin häävillä tolalla.

Kun eilen luin Uusi Suomi -lehdessä ollutta poliitikon kirjoitusta, ajattelin, että onkohan jotenkin liian helppo selitys syyttää hallituksen rahanjakopolitiikkaa siitä, että lapset eivät pääse harrastamaan. Ja kun eivät pääse, tulevaisuuden näkymät ovat surkeaakin surkeammat.

Omassa lapsuudessani harrastin jossain vaiheessa omaehtoisesti hiihtämistä ja luistelua. Kesällä uin järvessä ja joskus pyöräilin. Piirtelin. Lisäksi luin paljon. Aivan pienenä olisin halunnut harrastaa balettia, mutta se jäi jostain syystä vain haluksi. Lasketteluharrastus taisi jäädä, myönnetään, koska isä sanoi, ettei ole rahaa ostaa välineitä.
Omiin lapsuusmuistoihini ei kuulu juurikaan järjestettyä harrastustoimintaa.
Erityisesti muistan mahdollisuuden leikkiä serkkujeni kanssa. Tässä on luultavasti
Kauko-isän ottama kuva serkustani Leenasta ja minusta.
Omia lapsia olen kuskannut pitkin silloista Jyväskylän maalaiskuntaa, Jyväskylää ja vähän muitakin kuntia erilaisten harrastusten perässä. En silti jaksa täysin uskoa, että lapsistani olisi tullut hunsvotteja, jos näin ei olisi tapahtunut. Huomasin, että kummallakin oli ulkopuolelta ohjattujen harrastusten lisäksi myös paljon itse keksittyä tekemistä. Ja välillä elettiin myös ihan tavallista, joskus tylsääkin arkea.

Ymmärrän täysin, että harrastuksiin osallistuminen avartaa näköaloja. Näköalattomuus kun taitaa olla lähes synonyymi syrjäytymiselle. Mutta jos aletaan tosissaan uskoa siihen, että vain maksullisten harrastusten avulla ihmislapsista kasvaa kunnon kansalaisia, jää jotain oleellista puuttumaan.

Varsinkin epävarmat vanhemmat voivat tuntea syyllisyyttä, jos lapsen ja nuoren vapaa-ajan kalenteri ei ole täynnä ohjattua menemistä. Ja jos perheeltä kaiken lisäksi puuttuu rahaa, isien ja äitien voi olla vaikea uskoa, että ilman maksullisia harrastuksiakin ihmislapsista voi kasvaa kunnon kansalaisia. Oravanpyörä on valmis.

En tiedä, minkä verran lasten harrastamisella on tekemistä sen kanssa, että nyt on päätetty antaa virallinen ohjeistus vanhemmille, ja tietysti muillekin lasten kanssa toimiville siitä, minkä verran lasten kuuluu liikkua päivittäin. Nyt kun eivät liiku suositusten mukaisesti kolmea tuntia päivässä.

Veikkaan että tässäkin joku haistaa bisneksen. Syyllistyneiden vanhempien on helppo sysätä liikkumattomat lapsensa ohjattuihin ja maksullisiin lasten liikuntaryhmiin. Tai siis niiden on helppo sysätä, joilla on rahaa, ja persaukiset pelkäävät taas kasvattavansa maallemme uutta syrjäytyneiden sukupolvea.

Ei kommentteja: