Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Tehdäänkö koirapuisto?

jormas: Yhdistyksemme Elämän tähden ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Sen tehtävä on ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin lisääminen. Hyvin laaja toimenkuva siis. Toiminnan ulkopuolelle eivät jää myöskään kasvit, vaan moni tavalla tai toisella maahan muuttanut kasvi on saanut meillä Jokilaaksossa olla ja elää. Emme ole olleet pahoillamme, kun lupiini, karhunkierto ja Himalajan- eli jättipalsami on vallannut sijaa pujolta ja nokkoselta.

Jokainen voikin parantaa omaa ja muiden hyvinvointia halutessaan. Elämme esimerkiksi mieluummin siistissä kuin epäsiistissä ympäristössä. Itse kukin voi tehdä päätöksen, että en heitä luontoon tai kadulle sitä ensimmäistäkään roskaa tai nostan päivässä vähintään yhden roskan. Hyvinvointimme parantaminen on jokaisen meidän ulottuvilla ja vain mielikuvitus laittaa rajoja.

Yhdistyksellä on omistuksessaan muun muassa sille lahjoitettu reippaan 8 hehtaarin maa-alue. Tai oikeastaan pientila Tuusulan Myllykylässä. Koska kyseessä on maatalousmaa, teki verottaja minusta aikoinaan pientilallisen. Vailla viljelystä tai hyötyeläimiä ja vailla niistä saatavaa tuloa. Musta-Pekka kortteja mukaillen olemme pienviljelijä Jormas ja pienviljelijän vaimo Päivis.

Lukuisten lampien lisäksi meillä on Tuusulanjoen rantaa reipas puoli kilometriä. Siellä asumme kahdesta merikontista tehdyssä kodissamme.  Joen toisella rannalla Jokilaakson kohdalla sijaitsee uimapaikka, jota ihmiset eivät juuri uimiseen käytä. Itse asiassa uimassa en ole siellä nähnyt koskaan itseni lisäksi muita. Joku kalastaa silloin tällöin. Kunnan suljettua "Firan montulla" olleen lammen, on eläimiltä mennyt Hyrylän seudulla viimeinenkin uimapaikka. Siksi olemmekin sosiaalisessa mediassa markkinoineet Soiniityntien siltamme kupeessa olevaa joenrantaa eläinten uimapaikaksi. Hyvällä menestyksellä. Jokunen pääkaupunkiseudun poliisikoirakin käy silloin tällöin virantoimituksen lomassa pulahtamassa kesähelteellä vilvoittavassa joessa.

Paikka kyseiseen tarkoitukseen onkin lisännyt koko ajan suosiotaan. Yhdistyksemme vei rannalle pöydän, neljä tuolia sekä pisteeksi iin päälle pallogrillin. Grillaamassakin koirien tai kalareissun lomassa on kesän mittaan piipahtanut yksi jos toinenkin.
Tehdäänkö tämän kävelysillan taakse koirapuisto?
Pari kertaa olen sosiaalisessa mediassa yrittänyt houkutella ihmisiä mukaan yhteisiin talkoisiin, jos Elämän tähden antaisi paikan, niin tehtäisiin siihen talkoilla koirapuisto. Mutta mitä enemmän asiasta olen puhunut, sitä harvempi puistoa kaipaava on keskusteluun osallistunut.

Aika entinen ei siis näiltäkään osin enää palaa. Kun kakarana halusimme luistella, luotiin jään lumipeitteeseen sen kokoinen aukko kuin mielestämme luistelumme vaati. Nyt jos kunta ei tee tekojäätä tai peräti hallia, ei moni luistele. Oma lukunsa ovat tietty retkiluistelijat Tuusulanjärven jäällä. Jotka luistelevat, jos ei ole jäällä lunta tai joku on aurannut radan. Näin näyttää olevan myös koiraharrastajien laita. Jos ei joku tee valmiiksi harrastuspaikkaa, ei harrasteta. Mutta se ei estä ehdottamasta yhä uudelleen koirapuistoasiaa.

Kun lopetimme Omia polkuja kulkevien kaupan ja kirpputorin Hyrylän keskustassa, ei se nitistänyt kyseistä toimintaa, vaan roudasimme meille lahjoitetut kirpparikamat merikonttiin Jokilaaksossa. Sieltä netissä ilmoittamisen ansiosta joku jotain käy silloin tällöin ostamassakin. Auki paikka on aina tai ei koskaan. Mikä tarkoittaa, että kun soittaa etukäteen ja sopii ajan, niin paikalla ollaan, Yhteistyötä teemme myös Kirppiskipparin kanssa, joka hakee Mäntsälään myytäväksi meille lahjoitettua tavaraa, ottaa siivun päältä ja tilittää loput yhdistyksellemme.

Mutta mitä sitten teemme mahdollisella tuotolla tulevaisuudessa? Ensinnäkin meillä pitäisi jatkossakin olla ihmisten lahjoittamia tavaroita, joita myydä. Tällä hetkellä on kuningasajatuksena antaa käyttöön yksityisen koirapuiston tarvitsema maa-alue, jos löydämme rahoituksen puiston tarvitsemaan aitaan portteineen. Ajatus tukisi aiemmin mainittua uimapaikkaa, mutta myös vieressä olevaa parin kilometrin mittaista, valaistua kuntopolkua. Sitä kutsumme nykysin urbaaniksi luontopoluksi.

Yksi tämän päiväisen blogikirjoitukseni tarkoitus on saada koiraihmisiä hankkeeseen mukaan. Tavalla tai toisella. Lahjoittamaan nurkissa lojuvia tavaroita kirpparille myytäväksi, kertomaan hyviä ja huonompia ideoita tai jollakin muulla tavoin. Luksusta olisi tietenkin, jos joku sen sijaan, että sanoo koirapuiston tulevan väärään paikkaan, osaisi kertoi kuinka saamme aidan tehtyä. Nimittäin jokainen koirapuisto on jonkun mielestä väärässä paikassa. Meidät tavoittaa in105@in105.fi tai soittamalla 040 15 111 05.

Ei kommentteja: