Kultis-kani in memoriam

jormas: Aika monelle asialle löytyy raja. Tunnettua onkin sanonta, ettei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Me olemme kehittäneet Jokilaaksoamme avaralla sydämellä ja tilaa on ollut monenlaisille maahanmuuttajille. Olemme ajatelleet, että tilaa on kaikille kasveille ja eläimille käärmeistä nokkosiin. Mamu-termi lienee tutuin, kun puhutaan ihmisistä, mutta se pitää kutinsa myös eläinten ja kasvien suhteen. Silloin sanonta kuuluu usein, että vierasperäinen. Samaa asiaa kuitenkin tarkoitetaan.

Näitä kaikkia me ihmiset haluamme hallita. Me jotka emme tunnu mahtuvan mihinkään luonnon ehdoilla, laitamme ihmiset, eläimet ja kasvit eri kategorioihin, joita sitten yritämme hallita ja säätää erilaisten lakien ja asetusten avulla. Jotkut ovat peräti niin tervetulleita, että niitä oikein noudetaan Suomeen. Joskus toiselta puolelta palloa saakka. Kuten esimerkiksi hoiva- tai hoitoalan työntekijöitä Filippiineiltä. Mutta Somaliasta en ole kuullut juuri ketään haettavan Suomeen oikein mistään syystä. Paitsi ihmis(sala)kuljettajat, jotka tuovat maahamme väkeä vähän joka puolelta aina ilolinnuista lähtien.

Niilo on mamu ja saa olla vapaana koirapuistossa

Eläinten kanssa on sama asia. Vierasperäisiä nisäkkäitä meillä ovat muun muassa minkki, kaniini, kanadanmajava, piisami, supikoira, valkohäntäpeura sekä, yllätys yllätys, kissa ja koira. Lintuja vastaavasti ovat kanadanhanhi, fasaani, kesykyyhky sekä kyhmyjoutsen. Niistäkin osa on tervetulleita ja osa suorastaan inhottuja. Kuten joidenkin helsinkiläisten mielestä puistoja ja rantoja sotkevat kanadanhanhet.

Kasvien laita on samoin. Me olemme antaneet kaikkien kukkien kukkia, joten joukkoon mahtuu niin lupiinia, karhunkiertoa, himalajanpalsamia ja monia muualta tulleita, joita emme edes tiedä tai tunnista. Jotkut kovastikin inhottuja.

Peurat ja kauriit ovat mamuja. Toiset haettuja toiset itsetulleita

Mutta avomielisyyden raja on tullut vastaan hieman yllättäen. Meillä oli nimittäin pihassa ja Myllykylässä kohtalaisen hyvin voivat kaniyhdyskunnat, joita osa kyläläisistä rakasti, inhosi tai jotain siltä väliltä. Pääkaupunkiseudulla riehunut virus tai mikä lie hävitti lähes koko katraan. Sen johdosta olemme erityisesti seuranneet yhtä kaniamme, pihapiirin Mustista, joka ehkä tiineytensä vuoksi selvisi ainoana pihamme kaneista elossa. Ja viikko viruksen jälkeen sen synnyttämät poikaset. Joista jäljellä taitaa olla tällä hetkellä kolme. Toiset kolme, yksi harmaa, yksi musta ja yksi kullanvärinen (Kultis) ovat tavanneet matkansa pään ennen kuin elämä ehti kunnolla niiden kohdalla alkaakaan.

Ilves kuuluu alkuperäisenä suomalaiseen luontoon

Mutta kaniinikin on mamu, kuten kissakin. Kaniemme villieläinten ruuaksi joutumisen olemme hyväksyneet, sillä se on luonnon laki. Toisen elämä on usein toisen kuolema. Vuosien mittaan olen monesti yrittänyt sovitella suvaitsevaisuuden lokerikkoon myös pihassa tappamisen halusta vierailevia kylän kissoja. Mutta siinä taitaa kulkea raja, sillä Myllykylänkään kissat eivät tapa syödäkseen vaan tappaakseen. Syömistä varten on jääkaapin edessä kuppi ja siinä ihmisemännän tai -isännän sopivaksi katsomansa määrä Latzia tai muuta kissanruokaa.

Kumpikaan, siis kani ja kissa, eivät ole lainsuojattomia. Kani nauttii riistaeläimenä metsästyslain suojaa ja sitä ei saa tappaa tai muutenkaan metsästää kuin asianomaisilla luvilla varustettu metsämies tai -nainen. Metsästysaika on yhden kuukauden pitempi kuin jäniksellä ja alkaa muistaakseni syyskuun alusta. Kissa taas vastaavasti nauttii järjestyslain suojaa, jonka ansiosta se saa kulkea vapaana toisin kuin koira. Kissalla on laissa aivan erikseen määritellyt paikat ja alueet, jonne se ei saa mennä. Mutta sielläkään se ei ole lainsuojaton. Missään kukaan ei saa tappaa kissaa esimerkiksi siksi, että se on kielletyllä alueella.

Kissakin on mamu ja tappaa myös tappaakseen, eikä syödäkseen

Kun kuvan naapurin kissa on tappanut pihakanimme Kultiksen meidän omassa pihassamme, se ei ole kissan syy. Vaan sen, joka kissansa päästää pihaamme. Kissan pitää ulkona ollessaankin olla koko ajan valvonnassa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että kissan kotijoukot syyllistyvät muun muassa metsästyslain rikkomiseen. Ja hieman väljällä tulkinnalla myös järjestyslain, sillä kissa ei saisi olla kotipihassamme ilman valvontaa.

Mutta ympäri käydään ja yhteen tullaan. Kanit eivät riko lakia, jos ne syövät naapurikylän puutarhakasvit ja vihannekset sekä talvisin omena- ynnä muiden istutettujen puiden kuoret. Ja vastavuoroisesti ennemmin tai myöhemmin pihapiirissä kanien ansiosta saalismatkoillaan viihtyvät supikoirat, ketut ja ilvekset syövät naapurin mirrin. Silti koen, että naapuri tulee liian iholle, kun hän kissaansa aseena käyttäen tulee pihaamme metsästämään ja tappamaan kesyjä tai puolikesyjä eläimiä, kun lupaa siihen eivät meiltä saa edes sorsastajat.