Sininauha-konserni in memoriam, osa 1

jormas: Eilen oli minulle henkilökohtaisesti murheen päivä, kun osallistuin Sininauhaliiton vuosikokoukseen Suur-Helsingin Valkonauhan puheenjohtajana. Sininauhaliiton, -säätiön ja oy:n hallitukset olivat nimittäin päättäneet kaikkien aikojen puhalluksesta. Arvatenkin kyseisten toimijoiden johdon valmistelun ja esityksen mukaisesti.

Kokous nimittäin päätti äänin 12-7, yhden äänestäessä tyhjää, että se ei edellytä hallituksilta uutta käsittelyä päätöksissä, joissa Sininauhaliitto luopuu perustamastaan ja hallinnoimastaan Sininauhasäätiöstä, jolla on käytännössä 30-50 miljoonan euron omaisuus kiinteistöissä ja osakehuoneistoissa. Samalla se luopuu myös Sininauha Oy:stä, jonka alle on siirretty hyvin merkittävät miljoonien eurojen Sininauhasäätiön kilpailutusten kautta hankkimat ostopalvelusopimukset. Totuuden nimissä on sanottava, että toki on velkaakin.

Kyseessä on Sininauhan Suomen historian merkittävin päätös, joka katkaisee Sininauhaliiton menestyksekkään historian alati kehittyvänä ja ajan hermolla toimivana päihdehuollon valtakunnallisena palvelujen tuottajana ja lähes vertaansa vailla olevana kokonaisuutena.

Joka tapauksessa aiheeseen palaan vielä monta kertaa, sillä kuten kirjoitin, mielestäni kyseessä on kristillisen päihdehuollon kentän kaikkien aikojen puhallus, joka ei ilman henkilökohtaisia intressejä olisi mielestäni edes mahdollista. Mutta on syytä sulatella tulevaa kirjoittamista joku tovi ja odotella mahdollisia kommentteja ennen julkista kirjoittamista, etten ole raastuvassa vastaamassa sanomisistani. Pitää siis kirjoittaa totta.

Tähän loppuun tai tulevan tarinan alkuun mistä kaikki päihdeongelmaisten asumispalveluihin liittyvä on saanut Sininauhaliitossa vuosia kestäneen suunnittelun ja tuumailun jälkeen aikoinaan ennen sotia alkunsa. Teksti on lainaus TM Jouko Pulkkasen tutkimustyöstä teologian lisensiaatin tutkintoa varten. PELASTAVA RAITTUSTYÖ- SININAUHALIITTO 1936 - 1970.

"Uusi alku raittiuskotihankkeille saatiin, kun rakennusmestari Heikki Honkanen hankki Meritullinkatu 22:sta huoneiston raittiuskotia varten. Kauppahinta oli 125 000 markkaa. Honkanen lahjoitti tarkoitukseen 20 000 markkaa ja loppu rahoitettiin Sininauhaliiton ottamalla pankkilainalla. Talo oli kuitenkin asunto-osakeyhtiön omistama ja osakkeenomistajat tahtoivat käyttää etuosto-oikeuttaan hyväkseen saadakseen kaupan raukeamaan. Samassa talossa toimivan Teologian ylioppilaiden kodin, Konviktin, kannatusyhdistys ilmoittautui myös ostoon halukkaaksi. Ratkaisu suoritettiin arpomalla, sillä seurauksella, että Konvikti sai huoneiston osto-oikeuden. Ylioppilaskodin kannatusyhdistys luovutti kodin vuokrasopimusta vastaan Sininauhaliitolle. Vuoden 1939 lopulla ylioppilaskoti myi kiinteistön Sininauhaliitolle. Uuteen raittiuskotiin valittiin johtajaksi Hannes Päivärinta ja hänen vaimonsa kodin emännäksi. Aluksi kotiin voitiin majoittaa seitsemän miestä."

Tarina kertoo, että enimmillään kodissa asui 24 asukasta. Kun koti myöhemmin remontoitiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten suomin mahdollisuuksin, sai sen seitsemän miestä kukin oman huoneensa. Juuri näistä seitsemästä miehestä koti sai nimekseen Aleksis Kiven teoksen mukaan Jukolakoti. Tarina kertoo, että johtaja ja hänen rouvansa asuivat käytännössä kodin keittiössä. Tästä käytännöstä oppia ottaen Sininauhasäätiö levitti valtakuntaan sosiaalisen talonmiehen mallin. Joka tarkoitti, että kyseiset talonmiehet asuivat samassa talossa muiden asukkaiden joukossa.

Voi olla, että näiden kirjoitusten avulla saan saatettua loppuun yhden luvun siitä, jolloin Sininauha on ollut minulle, ei vaan työ, vaan koko elämä ja lähes sen loppukin sydäninfarkteineen. Joka tapauksessa kirjottamastani syntyy toivottavasti kriittinen mielipide yhdestä kasvun hinnasta. Siitä hinnasta joka tulee maksettavaksi silloin, kun iso osa jäsenjärjestöistä on tullut Sininauhaliittoon siksi, että siitä olisi järjestölle itselleen hyötyä eikä siksi, että järjestöstä olisi Sininauhaliitolle ja ennen kaikkea sen asiakkaille hyötyä.

Eilen oli tullut maksun aika siitä, että vain pieni osa Sininauhan väestä kokee aidosti, että Sininauha olemme me kaikki yhdessä. Se on ollut kasvun hinta. Suurelle osalle Sininauha ei ole sydämen palo eikä aate, vaan vain työpaikka työpaikkojen joukossa. Monella jäsenjärjestöjen lähettämällä kokousedustajalla oli valmiudet kirjaimellisesti vain siihen mihin he olivat mielestään tulleetkin. Edustamaan. Sitä ei kokoukseen lähettäville jäsenjärjestöille, eikä edustajille tehnyt Sininauhaliitto helpommaksi, sillä Sininauha-konsernin purkaminen ei ollut esityslistalla lainkaan. Me muutamat saimme keskustelun aikaiseksi siksi, että se kuului tämän vuoden tavoitesuunnitelmaan.