jormas: päivis kirjoitti eilen, että kättelen myös tahmatassuja. Niin kättelenkin. Koiria ja ihmisiä. Siitä en kuitenkaan kirjoita, vaan jatkan omasta, toissapäivän aiheesta. Osansa silloin saivat Fortum, TeliaSonera ja Finnair. Yhteistä niille oli, että niiden tuottamille palveluille tai tuotteille on korvaava vaihtoehto. Nyt kirjoitan tavallisen ihmisen tarvitsemista, varsin välttämättömistäkin hyödykkeistä, joita ei voi kilpailuttaa.
Yksi niistä on apteekkipalvelut ja ylipäätään lääkkeet. Varsinkin reseptisellaiset. Niiden hinta näyttää olevan aina joka paikassa sama. Itse syön niitä melkoisen määrän vuodessa pariin kolmeen vaivaan. Ilman niitä en todennäköisesti pysyisi elossa. Reseptit niihin saan lääkäriltä kuin lääkäriltä esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. En ymmärrä miksi en voisi kilpailuttaa lääkkeitä vaikka niin, että voisin useammastakin paikasta kysyä millä hinnalla myytte tämän kaiken vuoden annokset. Jos kerran apteekkialaa ei syystä tai toisesta voi kilpailuttaa, en ymmärrä miksi ei edellytetä, että vähintään yhden apteekin on oltava aina terveyskeskusten tai kunnallisten lääkäriasemien yhteydessä.
Alkollakin on monopoli, jota sinällään pidän hyvänä asiana. Osa meistä on niin janoista väkeä, että jos yksityinen saisi kentällä vapaasti mellastaa, maksimoisi se kaikin tavoin viinanmyyntituottonsa. Näin kai se tekee Alkokin, mutta saatavuudella ja hintapolitiikalla voidaan kuitenkin vaikuttaa alkoholin kulutustottumuksiin. Kaltaiseeni alan mieheen sille ei ollut vauhtiin päästyäni vaikutusta, sillä juomani hain vaikka kiven navalta, hinnalla millä tahansa. Tai tein juomani itse. Mutta tiedän, että jos keskiolut ei olisi tullut maitokauppoihin, äitini ei olisi koskaan alkoholisoitunut. Uskon, että hän ei ollut ainut.
Viinanmyynnillä on kuitenkin kilpailijansa. Jos ei Suomessa, niin naapurimaissa kuitenkin. Mutta toista se on valtionyhtiö Fortumin myymät sähkönsiirtolinjat Carunalle. Sähköjohtoa kaupassa taisi mennä yli 70 000 kilometriä. Eli lähes pari kertaa maapallon ympäri. Vaikka sähkön voinkin kilpailuttaa, sen siirtoa en. Vaan se on Jokilaaksossa ostettava Carunalta. Kilpailumahdollisuuksia ei ole, eikä sähköä voi hakea rapakon takaa Virostakaan viinan tapaan. Niinpä maksan sähkön siirrosta enemmän kuin sähköstä
Sitten ovat taksit, jotka ovat tiukkaakin tiukempi monopoli. Tiukempi mielestäni kuin mikään muu kuljetusväline, sillä jopa VR joutuu avaamaan kiskonsa kilpailulle. Kun kysymys on kaltaisistani muodostuneesta umpiluisesta ja katajaisesta kansasta, veikkaan, että mitään ei oteta opiksi sähkönsiirtokaupasta. Vaan VR rahastaa jatkossa kiskomaksuilla tai vastaavilla. Kunnes se yhtiöittää kiskot ja myy yksityiselle sähköjohtojen tapaan. Vaikka asumme parin kilometrin päässä valtakunnan ykköslentokentän kiitoradasta. Siis ruuhka-Suomessa. On tilanteita, jolloin on käytännössä pakko käyttää omaa, kaverin autoa tai taksia, sillä aamusella Helsinkiin töihin pääseminen ei muuten onnistu. On käsittämätöntä, etten saa kuljettaa omalla autolla maksua vastaan esimerkiksi naapuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti