Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

TeliaSonera, Finnair, Nordea ja joulupukki

jormas: Monissa asioissa valintoja tehdessäni on minulle suuri merkitys tunteella. Vaikka lähes aina pyrinkin tekemään päätökset niin, että järjen valo on ratkaiseva tekijä. Kaltaiselleni alkoholistille se on tärkeää siksikin, että juuri se, että tunne hallitsee järjen sijaan tahtoa, saa alkoholistin juomaan vuodesta toiseen. Vaikka järki sanoisi, että olisi parempi olla juomatta, niin syyn juomiselle etsii vaikka vaimon tekemistä liian pienistä lihapyöryköistä. Jotta voi lähteä mieli täynnä tunnetta ovet paukkuen kantakuppilaan nyyhkimään vaimon mahdottomuutta kaltaisensa viereen baarijakkaralle. Joka mielellään vähintään ymmärtää kohtalotoveria ainakin niin kauan kuin uutta juomaa löytyy molempien laseihin. Tätä ei pidä entisenkään juopon unohtaa, jos mielii pysyä raittiina.

Siitä saakka kun ylipäätään aloin tarvitsemaan pankkipalveluja, olen ollut pankille uskollinen eikä minua ole mediavirrat tai muutkaan mainokset vieneet. Yhdyspankin asiakas olin iät ja ajat. Muistan kuín eilisen päivän, kun mustavalkoisesta televisiosta tuli mainos: "Otetaan mukava asento, tulee Yhdyspankin ohjelmaa."

Sitä en koskaan tullut aiemmin tietäneeksi, että ruotsinkielisen Yhdyspankin vastineeksi suomalaiselle pääomalle perustettiin Kansallis-Osake-Pankki. Matkalla tähän päivään on väliin mahtunut monenlaista fuusiota ja viimein tänäkin päivänä porskuttava Nordea. Sen sisällä jossakin lienevät Posti- ja Telelaitoksen sekä Pekka Vennamonkin historia pankkimiehenä. Nordean konttori on Hyrylässäkin, joka osaltaan sai aikaan sen, että vaihdoin pankkia.

Jolla ei tietenkään ole merkitystä kuin minulle. Yhtenä päivänä tallustin totuttuun tapaani pankin seinässä olleen pankkiautomaatin luokse. Jota ei enää ollutkaan. Oli vain maksuautomaatti, jolla voi maksaa tililtään minne tahansa, mutta jolla ei voi nostaa omalta tililtään mitään, vaikka olisi katettakin. Joten hipsin sisään ja otin jonotusnumeron kuin aikoinaan vero- tai työvoimatoimistossa päästäkseni elävän pankkivirkailijan pakeille. Joka tunnin odotuksen jälkeen ilmoitti minulle, että valitettavasti meillä ei enää ole käteispalveluja. En kehtaa tähän kirjoittaa mitä ajattelin silloin. Mutta pankkia vaihdoin. Kieltämättä tuli nostalgisia fiiliksiä, kun muistelin Suomen Yhdyspankin minulle myöntämää "vapaavuotta" palkintona, koska olin ensimmäisiä kotitietokoneen sähköisten pankkipalveluiden käyttäjiä Suomessa. Huvittavaa kaltaiselleni vanhalle kubelle oli nähdä ja kokea pankki ilman rahaa.

Olin myös vuosikymmeniä Soneran asiakas, jonka senkin juuret juontavat Suomessa  Posti- ja lennätinlaitokseen ja kai peräti itsenäisyytemme alkuvuoteen. Monta mutkaa on Sonerankin historiassa siis ollut. Jotka eivät ole minua aiemmin liikuttaneet, sillä niin Nordeassa kuin TeliaSonerassakin minut on pitänyt tunne.

Olen kokenut olevani soneralainen. Mutta sekin tuli tiensä päähän. Kyseisen firman nuoret ja vikkelät, ehkäpä osin provisiopalkalla toimivat datapalveluiden myyjät myivät omasta aloitteestani minulle tietokoneeseen 4G-mokkulan. Koska tietokoneeni sisäinen simkorttipaikka tuki ainoastaan 3G-liittymää ja halusin päästä Soneraviihteen käyttäjäksi. Kun myyjän mukaan heidän kuuluvuuskarttansa ilmoitti, että jo vain, Soiniityntiellä nopea yhteys on ja pelaa, vaihdoin liittymän ja ostin mokkulan.

Mutta yllätys, yllätys, kuuluvuutta ei ollutkaan. Ja samat vikkelät myyjät vain levittivät käsiään, että he eivät voi asialle mitään, kun kone ilmoittaa kuuluvuutta olevan. Sanoivat vielä, että kirjallisesta hakemuksesta voin yrittää mokkulakaupan purkua. Pidin turhan mokkulan ja kiristelin hampaita kaksi vuotta, kunnes viikko sitten päätin vaihtaa operaattoria.

Mutta nyt olivat uudet ja vähintään yhtä vikkelät myyjät astuneet kehiin. Jotka ikävä kyllä osasivat yhtä lailla soopan puhumisen. Sanoivat, että älä nyt vaihda liittymää, sillä uuteen kuuluvuuskarttaan on tullut jo uuden tukiaseman kuva. Joka tarkoittaa, että viimeistään kuukauden, kahden kuluttua se toimii ja sitten saat sinäkin sen nopean yhteyden.

Joten en siis silloinkaan vaihtanut operaattoria, mutta selvitin toisten henkilöiden avustuksella, että uutta tukiasemaa ei ole edes tulossa. Nyt irtisanoin liittymäni. Sen jälkeen olen saanut Soneralta yhteydenottoja, että he kertovat mielellään miksi minun ei nimenomaan kannata vaihtaa liittymää.

Mutta kun kerroin heille edellä mainitun "kärsimykseni", oli vastaus ainoastaan, että "voi voi, ikävää kun näin on päässyt käymään". Pieni mieleni olisi parantanut, jos joku yhteydenottajista olisi tarjonnut vaikkapa pienen hyvityslahjan tai vastaavan. Mutta ei, jonka taidan ymmärtää, sillä yhteydenottojen ja -pyyntöjen allekirjoituksena oli "Harri Soneralta". Hän tai se taitaa olla vielä enemmän mielikuvitusolento kuin virtuaalihenkilö Soini Strandén.

Jos edes joku jaksoi lukea vuodatukseni tähän tai loppuun saakka, olen otettu. Ehkä mielenkiintoinen yksityiskohta oli äänen muuttuminen datamyynnin kellossa, kun mainitsin, että "ymmärrän ja te ymmärrätte yhden pienen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa isossa TeliaSonerassa. Ja sen, että kuuntelette ja otatte ylipäätään minuun yhteyttä lähinnä vain siksi, että se kuuluu työhönne. Mutta asia saa sielläkin päässä toisen ulottuvuuden, sillä olen innokas sosiaalisen median käyttäjä. Ja se on pienenkin ihmisen käytössä. Enkä ole vielä ratkaissut kuinka kielteisesti, kuinka kenenkin nimillä ja kuinka kauan aion kirjoittaa yrityksenne tavasta  kohdella pientä, sinällään merkityksetöntä asiakasta".

Mutta mikä katkaisi tässä asiassa kamelini selän? Se ei ollut minulle tapahtunut, vaan se, että sain lehdestä lukea, että ruotsalaisvetoinen TeliaSonera aikoo poistaa nimestään Sonera-sanan. Joten Telia tallokoon ruotsalaisia teitään ja minä jatkan omien, suomalalaisten polkujeni kulkemista.

Kamelin selän katkaisi siis tunne.  En sitä ole näkemässä, mutta minusta siitä ei hyvää seuraa, kun ja jos kansa kääntyy kotimaataan vastaan. En ymmärrä sitäkään, kun valtiollinen lentoyhtiö Finnair sanoo toisella suupielellä kotimaan mainoksissa, että "suosi suomalaista, lennä sinivalkoisin siivin" ja toisella suupielellä, että vähennämme lennoilla suomenkielistä kuulutusta.

Vaikka koneessa ei olisi ainuttakaan suomenkielen taitajaa, on kysymys kansallisen identiteetin vaalimista. On masentavaa syödä Bangkokin Ikeassa ruotsalaisia lihapullia, johon tarjoilija kuin pisteeksi iin päälle laittaa pystyyn Ruotsin lipun sekä olla yhtä aikaa mukana siinä jossakin, jossa tuntuu, että luotettavin suomalainen on joulupukki. Kunnes joku muu maa omii senkin tai valitsemamme päättäjät myyvät sen jonnekin.

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Taas painavaa ka loppuun saakka punnittua tekstiä Sinulta, Jotma. Mukava lukea täällä Jompparin rannan helteisessä tuulessa. Terveisiä vaan!

For life kirjoitti...

Kiitos Riitta...