Aivot jumissa

päivis: Luin tänään, että ensi viikolla vietetään Aivoviikkoa. Teemaviikon tarkoituksena on muun muassa aivoterveyteen liittyvän tiedon levittäminen. Tiedotteessa todettiin, että luonnossa liikkuminen, sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys, hyvät ravitsemusvalinnat sekä kulttuuriharrastukset tukevat aivoterveyttä ja auttavat tutkitusti pienentämään monien aivosairauksien riskiä. Asia on tärkeä erilaisista aivosairauksista kärsiville, mutta myös kaikille muillekin.

Asia tuli tänään lähelle, kun kävin työmatkalla Lapualla. Menin junalla ja loppumatkan bussilla. Paluumatkan tein samoilla kulkuneuvoilla. Seinäjoella en tosin osannut yhdistää aivotoimintaani sitä, että paikallisessa Matkakeskuksessa ei näkynyt lainkaan busseja. Kun tulin junasta ulos, asemarakennuksen pihalla oli vain takseja, takseja ja takseja. Oletin, että olisi ollut busseja.

Aivoni sanoivat siinä vaiheessa, että kysy neuvoa. Matkakeskuksen siivessä näkyi olevan matkailutoimisto, josta sitten vinkattiin menemään rakennuskompleksin toiselle reunalle, josta oven kautta pääsisin talon toiselle puolelle. Sieltä löytäisin bussit. No, ovi ei auennut. Ehkä se oli väärä. Toinen aukesi, mutta silti päädyin uudelleen lukitun oven taakse. Taisi tulla sanottua joku kirosanakin.

Löysin kuitenkin kapean käytävän, jonka päässä nuori mies istuskeli selvästi odottamassa jotain. Bussia tietysti. Ikkunan takana pihalla näkyi jokunen linjuriauto. Kysyin pojalta, mikähän bussi menisi Lapualle, kun lähtötaulussa ei paikkakuntaa mainittu. Kohtelias nuori mies kehotti kysymään "tuolta". Siis Matkahuollon palvelutiskiltä. Ostin lipun ja Peuran pieni bussikin tuli laiturille kaksi ihan ajallaan.

Mutta paluumatkalla aivoterveyteni oli selvästikin uhattuna. Siis aivot jumissa. Kävin samaan junaan tulleen työkaverin kanssa junan ravintolavaunussa, mutta sieltä palattuani olin sitä mieltä, että istumapaikkani on kadonnut jonnekin. Enkä kuitenkaan juonut kuin yhden alkoholittoman oluen!

Aivoviikko-tiedotetta lukiessani mietin, mikä aivoihini vaikuttava asia ei ollut kohdallaan, kun varmasti oikeassa vaunussa ollessani sieltä ei kuitenkaan meinannut löytyä paikkaa numero viisi. Olinhan juuri liikkunut luonnossa. Tai ainakin ollut hetken aikaa ulkona Lapualla. Olin ollut mielestäni sosiaalinen kohdatessani bussikuskit ja kolme lapualaista naista. Sen nuoren miehen puhuttelukin oli minulta melkoisen sosiaalinen suoritus. Yhteisöllisyyskin toteutui, kun Seinäjoen asemalla kohtasin peräti kaksi työkaveriani.

Olin syönyt Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa hyvää leipää ja porkkanakeittoa. Ravitsemustilassakaan ei siis pitänyt olla moitteen sijaa. Kulttuuria tuli muutenkin harrastettua päivän aikana: bongasin muun muassa Alvar Aallon Seinäjoelle suunnitteleman, Lakeuden ristiksi nimetyn kirkon tornin, jonka valokuvasin ja laitoin Instagramiin. Lapualla näin lisäksi komean, Engelin suunnitteleman tuomiokirkon.

Ehkä kyseessä olikin vain hetkellinen aivomyrsky, kun lopulta löytyi se oma istumapaikkakin.