Omalla ajalla

päivis: Jorma toteaa usein tietävänsä, miksi eläkeläiset ovat niin kovin kiireisiä. Siksi kuulemma, kun kaikki pitää tehdä omalla ajalla. Jos kuulija ei ihan heti ole kärryillä, mistä on kyse, niin täydentävä lause kuuluu esimerkiksi näin: "No kun ei voi käydä parturissakaan työajalla. Kaikki pitää tehdä omalla ajalla:"

Olen nyt toista kertaa opetellut eläkkeellä oloa eli on osa-aikaeläkkeeni toinen kuuden viikon jakso. Olen siis aamusta iltaan eläkkeellä lähes helmikuun loppuun asti. Ja kaikki mitä teen, pitää tosiaan nyt tehdä omalla ajalla. Siksi kai on asioita, jotka ovat jääneet tekemättä tai ainakin vähemmälle huomiolle, jos Jorman oivallukseen on uskominen.

Olen käynyt melko vähän Facebookissa. Siellä en kyllä käy juuri työajallakaan, paitsi oman työpaikan Facebookissa. Siellä on pakkokin käydä, koska olen yksi sivujen ylläpitäjistä.

Olen yrittänyt miettiä, mihin aika oikein kuluu. Se menee päivittäiseen kävelyyn, johon kuluvan ajan käyttöä eivät enää rajoita etätyöt. Tänään käveltiin tämän Thaimaan-reissun ennätys. Aktiivisuusrannekkeeseen tallentui yli 17 000 askelta.

Päiväkävelyn alkumatkasta kävin poseeraamassa viherseinämän edessä. Yhden
työkaverin kanssa näistä oli puhe jokin aika sitten. Kuva tuli otettua lähinnä hänelle
lähetettäväksi. Valtavissa seinissä, joita on neljä, on varmasti tuhansia tai ehkä kymmeniä
tuhansia erilaisten kasvien taimia kehikkoihin ja kastelujärjestelmään kiinnitettyinä. 

Kävelyn lisäksi kävimme katsomassa Seven Seasin rakennustyömaan edistymistä. Pääsimme jopa käväisemään tulevassa kodissamme ja kiinteistön oheistiloissa intialaisen insinöörin opastuksella. Meitä ilahdutti erityisesti se, että Seven Seasiin on asennettu Koneen hissit. Oma asuntomme ei juurikaan ollut edistynyt siitä, minkälaisena sen pääsimme näkemään viime matkallamme. Ulko-oven lisäksi ovet oli asennettu olohuoneen ja makuuhuoneen välille ja kylppäriin.

Lähes omiksi kokemiamme koiria kävimme myös tervehtimässä. Koiraperheen nuorimmainen tekee kuolemaa, jota Thaimaassa ei eläintenkään kohdalla ole tapana jouduttaa. Syöpää sairastava pentu ei jaksanut enää nousta jaloilleen. Viime viikolla se vielä tulla köpötti luoksemme. Onneksi Gerry Koto Rasmus tuntuu tietävän, miten tässäkin tapauksessa on paras toimia. Murheellista joka tapauksessa.

Matkalla kohtasimme muitakin koiria. Aika moni jälleen kerran ylenkatsoi varta vasten koiria varten valmistettuja makupaloja. Kai ne ovat niin tottuneet syömään ihmisiltä jääviä eväitä, että pikkunaposteltavat eivät niille maistu.

Kävellessä tuli jano, joten pysähdyimme kevyesti kyhätylle kaupalle. Sen
valikoimiin kuului kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Ensisijaisesti riisiä, jota
oli tarjolla montaa laatua. Katosta roikkui erilaisia kertakäyttölautasia. Jos
jotain täällä vihaan, niin niitä. En tiedä, miten thaimaalaisten ruokkiminen on
järjestetty ennen styroksista valmistettujen kerta-astioiden keksimistä.

Pitkät lenkit tai sunnuntain saunareissu eivät yksin selitä sitä, miksi esimerkiksi juuri Facebook on jäänyt vähemmälle. Olen nimittäin löytänyt taas aikaa lukemiselle. Luen parhaillaan kahta kirjaa. Tämän vuoden Finlandia-voittajan toin mukanani Suomesta. Thaimaasta pari vuotta sitten ostamani tabletti sai puolestaan uutta käyttöä, kun Jorma onnistui asentamaan sinne muutaman sähköisen kirjan. Niiden joukossa oli Markku Ropposen ehkä uusin dekkari, Pimento. Se taitaa tulla luettua loppuun ennen kuin palaan korkeamman kaunokirjallisuuden pariin.