Kasvissyöntiä ja eläinten oikeuksia

päivis: Luovuin lihan syömisestä noin 25-vuotiaana. Sen taustalla ei muistaakseni ollut mitään erityisen jaloa ajatusta eläinten oikeuksista. Jotenkin vain liha ei enää maistunut. Puhdasoppista kasvissyöjää minusta ei tullut, koska kala ja kananmunat ovat kuuluneet ruokavaliooni. Tosin niidenkin käytössä on ollut taukoja.

En taida tuntea ketään puhdasoppista vegaania, joten en tiedä tarkalleen, minkälainen ajatusmaailma siihen sisältyy. Tiedostan kuitenkin sen, etten ole itsekään kovin kaukana siitä, että voisin luopua kaikesta eläinperäisestä ruoasta. Mutta on muutama jos tai kun.

Taidan pitää ihan liikaa juustosta, jotta haluaisin luopua kokonaan sen käytöstä. Jogurttikin on minusta hyvää, terveellistä ja maittavaa.

Kun viimeksi olimme Thaimaassa, taisin syödä kalaa vain yhden kerran. Länsimaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa ei listalla ollut juuri muuta minulle sopivaa kuin tuo kala-annos, jonka sitten vähän pitkin hampain tilasin. Lisäksi olin sitä ennen lukenut kalatutkijan haastattelun, jossa hän totesi, että kalat tuntevat kipua. Sitä en ole koskaan epäillytkään, mutta tuo haastattelu sai ajattelemaan, etten haluaisi olla tuottamassa kaloillekaan kipua siksi, että haluan syödä niitä.

Thaimaassa kalastajat ovat tavanomainen näky. Aika vähän siellä
tulee kuitenkin syötyä kalaruokia.

On ihan selvää, että esimerkiksi kylmälle lumelle avannon reunalle heitetty kala kärsii henkeä haukkoessaan. Tänään kyllä ostin palan lohta ja luultavasti syön sitä ihan hyvällä ruokahalulla viikonloppuna. En silti mielelläni ajattele sitä, mitä silloin on tapahtunut, kun tuo lohi on nostettu pois vedestä.

Varsinkin Thaimaassa on melko helppo jättää maitoruoat väliin. Ne kun eivät kuulu thaimaalaiseen ruokavalioon. Kaupoissa on kyllä maitoa, juustoa ja jogurttia, mutta niiden hinta on kalliimpi kuin Suomessa. Sitä paitsi jogurtit eivät ole niin hyviä kuin meillä. Ja jonkinlainen eläinten oikeuksien puolustajakin minussa nostaa päätään, kun mietin, minkälaisista lehmistä thaimaalaiset maitotuotteet kenties ovat peräisin.

En muista koskaan nähneeni thaimaalaista lehmää. Nautaeläimiä sen sijaan laidunnetaan joskus jopa meidän tyhjällä naapuritontillamme. Niiden elämä ei näytä kovin leppoisalta, kun ne varsinkin kuivan vuodenajan aikaan yrittävät löytää maasta sopivaa syötävää. En oikein osaa edes kuvitella, minkälainen thaimaalainen navetta on. Tai onko sellaisia ollenkaan. Thaimaassa ollessamme olen siis melkein vegaani. Siis melkein, koska khau path pak, sikäläinen herkkuruoka-annokseni, tehdään riisistä, vihanneksista ja kananmunista. Olen siis melkein kasvissyöjä ja melkein vegaani.