Ruokakulttuuria meillä ja muualla

päivis: Turvapaikanhakijat aiheuttivat jokin aika sitten kohahduksen protestoidessaan ääneen, mitä ihmeen ruokaa heille tarjotaan vastaanottokeskuksissa. "Tätä en tarjoaisi edes omalle koiralleni" taisi olla monen muistiin jäänyt arabimiehen tokaisu. Lausahdus suututti varsinkin ne, jotka eivät suurin surminkaan haluaisi tänne vierasmaalaisia - ei oikein töitä tekemään, mutta ei varsinkaan veronmaksajien elätettäviksi. Täytyy myöntää, että omakin ensireaktioni oli, että olisivat kiitollisia, sen sijaan että tuolla tavalla valittavat.

Ruoka on kuitenkin asia, joka jakaa maapallon ihmisiä ehkä jopa enemmän kuin ihonväri tai tapa pukeutua. Kun suomalaiset pitävät normaalina kotiruokana lihapullia perunamuusilla, hernekeittoa tai nakkikastiketta makarooneilla, voi se jostain toisesta ruokakulttuurista tulevalle olla aika eksoottinen ilmestys. Niin eksoottinen, ettei mitään noista tohdi edes maistaa, vaikka liharuoka muuten kelpaisikin. Asia erikseen ovat vielä ne, jotka eivät missään nimessä syö esimerkiksi punaista lihaa.

Tuo viimeksi mainittu saattaa joskus ihmetyttää, mutta emmehän mekään taatusti suostu syömään koiran lihaa, joka kai esimerkiksi Kambodzassa on niin suurta herkkua, että täältä Thaimaasta salakuljetetaan koiria naapurimaan ruokamarkkinoille. Hyönteisten syöntikin tekee vasta tuloaan Suomeen. Suurin este niiden arkipäiväistymiselle ovat sekä asenteet että viranomaismääräykset. Thaimaassa sen sijaan hyönteiset ovat kutakuinkin osa normaalia ruokavaliota.

Joskus kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa paikan päällä Afrikassa haastateltiin avustustyöntekijää, jonka tehtäviin kuului auttaa nälkäisiä ihmisiä. Huomasin, että oli menty rinta rottingilla pelastamaan henkiä, mutta ei oltu edes etukäteen selvitetty, minkälaista ruoka-apua sikäläisille ihmisille kannattaa viedä. Avustaja osasi kertoa vain, että jotain puuron tapaista nämä täällä näyttävät syövän.

Thaimaassa on oma ruokakulttuurinsa. Minulta on mennyt jo vuosia sitä opetellessa. Edelleenkään en osaa syödä kuin muutamaa paikallista ruokalajia. Oman rajoituksensa tekee tietysti se, että en syö lihaa. Täällä kovasti suosiossa olevat meren elävätkään eivät oikein tahdo minulle maistua. Jos on mahdollisuus syödä buffetissa, valinnan vapaus on vähän suurempi. Tosin joskus pitää oikein rohkaistua, että uskaltaa maistaa uusia makuja. Runsas maustaminenkin on usein esteenä ehkä muuten maukkaiden ruokien syömiselle.

Syömättä jäisivät minulta nämäkin thaimaalaisherkut.

Thaimaalaiset asettavat omat, tutut ruokansa etusijalle, jos vaihtoehtoisesti tarjolla on myös länsimaalaisia makuja. Pahoin pelkään kuitenkin, että pikkuhiljaa tyhjät kalorit ja sokeriset tuotteet alkavat maistua myös thaikuille. Osa on jo päässytkin niiden makuun. Sen voi esimerkiksi päätellä siitä, että muuten niin sutjakoiden thaimaalaisten joukossa on myös huolestuttavan tukevia ihmisiä. Myös lasten lihavuus pistää joskus silmään.

Perinteisestä thaimaalaisesta ruoasta turhia kaloreja ei juuri saa. Vain valkoiseksi jynssätty riisi saattaisi sen tehdä, mutta aika harvoin thaimaalaisen lautasella näkyy kohtuuttoman suuria riisiannoksia tai ylipäätään muutakaan ruokaa. Runsas hedelmien tarjonta ja syönti pitää myös huolen siitä, että kilot pysyvät kurissa.