Onko ihminen vain paha?

jormas: Minun on ollut hyvin vaikea hyväksyä raamatunmukaistakin väittämää, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Olen halunnut uskoa, että olemme mitä olemme, mutta pohjimmiltaan olemme hyviä. Usko uskomukseeni on horjunut monesti, mutta olen tähän saakka Luojaani uhmaten pitänyt pintani. Mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa, malja tulee joskus täyteen ja viimein ylikin. Näin on käynyt Pariisin julmaakin julmemman joukkomurhien ja terroritekojen ansiosta. Vaikka kuinka aasinsillan kautta kierolla mielellä yrittäisin löytää teoille edes ripauksen oikeutusta, en sitä löydä. Ihmisten tappaminen oli niin silmitöntä ja summittaista, jossa surmansa sai monen maan kansalaisia, joten terroristit eivät voi edes sanoa sairaiksi perusteluikseen, että kun ranskalaiset sitä ja tätä esimerkiksi Syyriassa.

Ehkä ensimmäisen kerran olen pohtinut itsessäni ja muissa olevaa pahan olemusta jo pienenä lapsena. Mutta samalla mieltäni liikuttavalla esimerkillä myös pitkin aikuisikää. Joskus kesällä tai muulloinkin katselen pientä, alle kouluikäistä lasta, joka liiskaa jalkojensa alle harmittoman leppäkertun tai muun sittissontiaisen, vaikka se ei tekisi ihmiselle koskaan mitään hyvää eikä pahaa. Minä kuitenkin tallasin lapsena sen jalkojeni alle vakaana tarkoituksena tappaa.

Vaikka esimerkki on kaukaa haettu, niin naivia siinä on vain se, jos joku väittää, että lapsi ei ymmärrä mitä se tekee. Sillä minä ymmärsin oikein hyvin päättäväni pienen siivekkään elämänmenon. Mutta miksi? Sitä en ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään. Ainut lohtuni on ajatteluni, että pahuus ei ole minua itseään, vaan jostakin minuun tullut, sillä Luojanihan loi minut omaksi kuvakseen.

Etsin usein esimerkkejä ja malleja muutenkin monelle ihmisen tekemiselle eläinmaailmasta. Tarpeelliselle ja turhalle, sillä en keksi mikä toinen luontokappale tekisi niin paljon turhaa ja tarpeetonta elonpolkunsa aikana kuin ihminen.

Viime aikoina olen Eurooppaa koittelevan, ennen kokemattoman pakolaisvyöryn ansiosta ajatellut, mitäpä muuta kuin laumaeläimiä ja niiden käyttäytymistä. Ensi sijaisesti minua kiinnostaa kuinka vaikea eläinmaailmassa on laumaan kuulumattoman tulla hyväksytyksi toiseen laumaan. Lukuisissa laumoissa, tai sanoisiko eläinheimoissa laumaan pyrkivältä otetaan porukalla henki pois.

Piikkejä tulkintaani moni eläintieteilijä laittaisi varmasti roppakaupalla, mutta oli minulla niitä omastakin takaa yksi. Se on suomalaisillekin kovin tuttu heinäsorsa. Ottamatta kantaa sukupuoleen, olin pitkään katsellut hyvillä mielin, kun syksyä kohti sorsavanhempien lapsikatras tuntuu vain lisääntyvän. Poikasia saattoi vipeltää perässä monta kymmentä. Jotkut kaikki tietävät, joita niitäkin on maailma täynnä, ovat kertoneet, että sorsa on niin sosiaalinen, että se adoptoi kesän melskeissä orvoksi jääneitä poikasia. Oli upeaa uskoa tähän ja se tuntui hienolta, kunnes tutustuin hiljattain yhteen tutkimukseen. Sen mukaan sorsat suorastaan anastavat toisilta vanhemmilta sorsalapsia. Ei kuitenkaan huvikseen, vaan oikein hyvästä syystä. Jos esimerkiksi mainittua sorsalaumaa tai parvea uhkaa järvellä tai muualla hengenlähtö, niin nämä suurisydämiset vanhemmat uhraavat varastamansa toisten pienokaiset, jotta omat lapsukaiset pelastuisivat.

Kun monet, minä heidän joukossaan olen suu vaahdossa puhunut Euroopan ja kaikkien kansojen yhdentymisestä, niin onkohan se loppujen lopuksi kuitenkaan mahdollista. Ja jos joku on joskus jotain ihmiselle tai ihmisestä tarkoittanut, niin onkohan yhdentyminen ollenkaan se juttu?

Vaikka minun ei tätä blogia pitänyt hengellistää, niin kalkkiviivoilla nousi mieleen uskonnonopettajani Uula Keva. Joka sanoi, että Israel on Jumalan omakseen luoma kansa. Jos näin on, niin miten se menee balanssiin sen kanssa, että me kaikki ihmiset olisimme yksi ja ainut sama juttu, joka rakastaisi toinen toistaan, vaikka oma henki menisi?

On ihminen sitten läpeensä paha tai ei, uskon kuitenkin hyvän olemassa oloon eniten siksi, että tiedän maailmassa olleen ja tulevan ihmisiä, jotka eivät kättä toista ihmistä vastaan nosta koskaan eikä missään olosuhteissa.