Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 8. lokakuuta 2015

Vierasta väkeä - vähän maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista

päivis: Jos on edes hetkeksi syventynyt miettimään maapallon asioita, meneillään olevan kansainvaelluksen olisi hyvinkin voinut ennustaa jo vuosikymmenet sitten. Itse tosin olisin ehkä veikannut, että liikkeelle lähdetään ympäristökatastrofien johdosta. Ehkä sekin on vielä edessä.

On hyvä, että turvapaikanhakijoihin liittyvistä asioista käydään keskustelua. En muista milloin viimeksi olisi ollut vastaava aihe, joka tuntuu liikuttavan kaikkia. Tiistaina käytiin suuri pakolaiskeskustelu Ylen kakkoskanavalla. Arvioin sen sisällön heikonlaiseksi, joten katsoin ensin ykköseltä alkaneen Downton Abbeyn uuden kauden ensimmäisen jakson. Hankalia asioita sielläkin näköjään pohdittiin. Vasta sen jälkeen palasin takaisin viime viikkojen kuumaan perunaan.

Vaikka turvapaikanhakijoihin tai pakolaisiin liittyvästä aiheesta tunnutaankin jauhavan kaiken aikaa, lähes kyllästymiseen saakka, tuota jauhamista tarvitaan luultavasti vielä pitkään. Ehkä loputtomiin. Suhtautuminen vieraisiin tulijoihin on jotain sellaista, jota ei oikein voi sivuuttaa olankohautuksella. Ihmiset ovat joko puolesta tai vastaan. Aika moni on varmaan jotain siltä väliltä. Jos on vastaan, saa helposti rasistin leiman, vaikka kyse voisi olla pelosta liian vierailta tuntuvia ihmisiä kohtaan. Takana taitavat olla ne ajat, jolloin ulkomaalaisiin suhtauduttiin mielenkiinnolla ja uteliaina. Mitä pienempi paikkakunta, sen vähemmän ihmisillä on ollut kontakteja vierasmaalaisiin. Kakkosen pakolaisillassakin puhuttiin pelosta, mutta esitettiin myös kritiikkiä tuota puhetta kohtaan. En tiedä, miksi sitä ei olisi saanut painottaa. Jos pelottaa, niin hyvä on kertoa siitä.

Olen odottanut, että pakolaisiin ja turvapaikan hakijoihin liittyvissä asioissa julkisuuteen nostettaisiin enemmän psykologeja, kulttuurintutkijoita ja myös niitä, joilla on joko omakohtaista kokemusta tai tutkittua tietoa Karjalan siirtolaisten asettumisesta nykyisten Suomen rajojen sisälle. Heiltä voisi löytyä paitsi selityksiä, myös korjauskeinoja ilmiselvään muukalaisvihaamme ja -pelkoomme. Voisimme ehkä myös oppia jotain siitä, miten Karjalan evakot saatiin aikoinaan asutettua. Mitkä silloin olivat ne suurimmat kipupisteet ja miten ne hoidettiin.

Apua olisi siitäkin, jos joku selittäisi, miksi kaitakasvoisen somalin naama ärsyttää. Tai miten naisten tasa-arvoon tottunut voisi olla vihastumatta, kun vastaan kävelee päästä varpaisiin hunnutettu maahanmuuttajanainen. Kotipsykologin kokemuksella ehkä sanoisin, että kaikkeen tottuu ja muita et voi muuttaa. On siis muutettava omaa suhtautumistaan. Ellei sitten tosiaan halua pysyä omissa poteroissaan.

Aika moni kurkistaa nykyään omaan kukkaroonsa ja pohtii, minkä verran sieltä viedään, jotta kaikki maahantulijat saadaan elätettyä. Näinhän meille ainakin jatkuvasti asiaa kuvaillaan: Suomella on velvollisuus elättää tulijat. Pakolaisten työllistymiseen tuntuu uskovan vain pieni osa meistä.

Kysymys rahojen riittävyydestä on aivan aiheellinen. Turvapaikanhakijoiden jatkuvaksi jämähtänyt virta (vai onko se sitä?) sattui varmasti pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun meiltä muutenkin vaaditaan nyt vyön kiristämistä Suomen kehnon taloudellisen tilanteen tasapainoon saattamiseksi. Yksi jos toinenkin pohtii, kustannetaanko uudet kulut säästöillä, joiden kohteena ovat vanhukset, lapset, opiskelijat ja keltä kaikilta nyt taas ollaankaan viemässä.

Mikään ratkaisuehdotus ei tunnu oikealta, kun niin moni asia pitää siinä yhteydessä ottaa huomioon. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin ne ehkä vielä joku aika sitten näyttivät. Veikkaan, että Helsingin Kansalaistorillakin olisi aika väljää, jos nyt järjestettäisiin samanlainen Tervetuloa-tapahtuma kuin noin kuukausi sitten.

Ei kommentteja: