Jani Leinonen ja Ronald McDonald

päivis: Tämän kertaisen blogin aihe on uni, jonka näin. Ihmisten tarinat omista unistaan ovat joskus aika uuvuttavaa kuultavaa tai luettavaa, joten ehkä on sopivaa vähän taustoittaa omaa untani. Toisaalta syy miksi kirjoitan tänne uneni, johtuu yksinkertaisesti siitä, että haluan muistaa sen joskus myöhemminkin. Useinhan unien kanssa käy niin, että vaikka ne herättyään muistaisi hyvin, jonkun ajan päästä uni on täydellisesti kadonnut mielestä.

Unessani oli Ronald McDonald, tuo kuulu hampurilaishahmo. Mutta miksi Ronald tuli uneeni, siihen uskon syynä olevan kotikatumme Seven Elevenin myymälän kassalla näkemäni ranskalaispussi. Kun näin, että ranskalaisia myydään nyt samaan tapaan pakattuina kuin chipsejä, ajatuksiini tuli väkisinkin taiteilija Jani Leinonen ja hänen ilmiselvä vihansa monikansallisia firmoja, epäeettistä pikaruokaa ja ehkä juuri McDonaldsia kohtaan.

En olisi Leinosta ehkä ajatellut pussin nähtyäni, ellen olisi aikoinaan henkilökohtaisesti tavannut Jani Leinosta ja hänen taiteilijakollegaansa, Riko Sakkista. Molemmat herrat kävivät luonamme, kun vielä molemmat olimme Jorman kanssa Sininauhasäätiön palveluksessa. Leinonen ja Sakkinen kuratoivat vuoden 2013 Hyvinkään taidemuseon kesänäyttelyä, jonka nimenä oli Asunnottomuusmessut. Samaan aikaan Hyvinkäällä vietettiin myös Asuntomessuja.

Leinonen ja Sakkinen saivat kauttamme materiaalia näyttelyyn. Tuolloin keskustelimme myös mahdollisuudesta viedä Merikonttikoti museon pihalle, mutta toisin kävi. Olimme sen kanssa Asuntomessuilla. Tuosta tapaamisesta siis Leinonen jäi mieleen ja siksi innostuin käymään myös aiemmin tänä vuonna Kiasmassa, jonne Leinonen oli pystyttänyt muun muassa Tottelemattomuuskouluksi nimeämänsä näyttelyn.

Tottelemattomuuskoulusta mieleeni jäi video, jossa esitettiin, miten McDonaldsin ranskalaiset säilyvät lähes loputtomiin. Ne on siis mitä ilmeisemmin käsitelty jollain säilymistä edistävällä aineella. Niin varmaan ovat myös Seven Elevenin myymät ranskanperunat.

Uneni alkoi näkymästä valkoiseen kerrostaloon, joka oli maalattu kirkkaanpunaisella ja vahvasti kiiltävällä maalilla. Näki, että maalia oli todella paksu kerros talon pitkällä seinällä. Seinä oli tasaisen punainen, mutta perustusten kohdalta maalausjälki oli huolimaton. Talon pääty vasta suttuiselta vaikuttikin, mutta kun sitä katsoi vähän kauempaa, saattoi nähdä, että päätyyn oli hahmoteltu samalla punaisella värillä Ronald McDonaldiksi tunnistettavan hahmon kasvot.

Kuvan henkilöt, jotka poimin netistä, eivät olleet unessani. Tämä on
siis vain kuvakaappaus aiheesta Ronald McDonald ja lapsi.

Äkkiä istuinkin rekan nupissa eli ohjaamossa. Ja kukas rekkaa hetken päästä lähestyikään pikkulapsi sylissään? Tietysti ilmielävä Ronald. Tulivat vauhdikkaasti ja jostain syystä ohjaamossa oli niin ahdasta, että olin aivan liiskaantua Ronald McDonaldin ja hänen sylissään kaiken aikaa keikkuneen lapsen alle. Siihen uni päättyi.

Kun kirjoitin, että Jani Leinonen vihaisi erityisesti McDonaldsia, ajatus perustui Kiasman näyttelyn lisäksi hänen muutaman vuoden takaiseen tempaukseensa, jossa Leinonen kavereineen varasti Ronaldia esittävän patsaan Ruoholahden McDonaldsin edustalta. Ronaldista tehty kopio päätyi giljotiiniin. Koko episodin tarkoituksena oli vaatia pikaruokafirmaa vastaamaan kysymyksiin ruoan alkuperästä ja etiikasta. Kun vastauksia ei tullut, Leinonen kavereineen toimi kuten al-Gaida tai Isis.