Ensimmäisen kerran kesän jälkeen oli viime yö nollan kieppeillä ja auton ikkunat olivat jäässä. Talvi tulee siis tänäkin vuonna. Mutta päivälle riittää vielä aurinkoa pilvettömältä taivaalta tänäkin aamuna. Jokilaaksoa olemme laittaneet hissun kissun sopivina annoksina talvisijoilleen, jossa onkin yhtä ja toista puuhaa. Kankainen kesähuone kalusteineen on purettu, samoin kumivene tyhjennetty ja kesäkalusteita riippumattoineen koottu yhdeksi kuormaksi, jonka olemme vieneet Kuuautollamme niin sanottuun Muuntamovarastoon. Se on sähköyhtiöltä maillemme jäänyt muutaman neliön lasikuitukoppi, jonka he olisivat kyllä vieneet mennessään, kun poistivat maan alla kulkevan sähkölinjan käytöstä. Kerjäsimme sen itsellemme varastoksi. Sen pohjan alla on myös betonista valettu kuution kuoppa, joka saattaisi olla oiva peruna- ja vihanneskellari. Kun vaan saisi rehuja säästymään talveen saakka, sillä tuppaavat mennä suoraan suihimme.
Sähkönsiirto linjoineen on joltakin osin eilen toista ja huomenta toista touhua, sillä muutama vuosikymmen sitten piuhoja nostettiin tolppien nokkaan. Joka sai aikaan, että lumikuormien ynnä myrskyjen vuoksi niitä korjattiin välillä kaulaa myöten hangessa kymmenien asteiden pakkasessa, jotta ihmiset eivät olisi päiväkausia ilman sähköä. Sähkönkuluttajien maksamat linjojen korjaukset taisivat tulla sen verran hinnakkaiksi, että taas piilotellaan johtoja takaisin maan alle. Ehkä johtojenhautaamistekniikkakin on edistynyt ja sähkökulkua on tämänkin vuoksi taas syytä laittaa maan sisään.
Maillamme sähkötolppia on muille meneviä johtoja varten kuten myös omaan tarpeeseen. Joiden päällä ja päälle on yksi koivu sitkeästi luonut omaa elämäntarinaansa ja -kaartaan ja jonka kaatamista kukaan ei tunnu ottavan asiakseen. Viime kesänä maillamme riehui linjoja aukomassa miesjoukko, helikopteri ja metsäharvesteri, jonka kippari oli sitä mieltä, että hän hoitelee koivun pinoon. Vaan eipä hoidellut, sillä järeä metsänhoidon monitoimikone ei siihen yksin kyennyt, vaan olisi tarvittu toinen työkone avuksi, joten koivu jatkaa tarinaansa.Linjojen ylläpitäjäkin, jolle siis maksamme linjan kunnossapidosta, on pariinkin kertaan luvannut korjausta, mutta yksittäisen, varsinkaan pienen sähkönkäyttäjän sana ei paljon isossa pörssiyhtiössä paina. Tai painaisi, jos olisi asemana esimerkiksi Fortumin toimitusjohtajuus ja paikkana johtajan kesä- tai muu asunto.
Myös talven polttopuiden mutkaton toimitus Duokotiimme pitää ennen lämmityskautta tehdä sujuvaksi, sillä puita menee jokunen kuutio talven aikana. Viime talvena emme millään muulla lämmittäneetkään. Kasvihuonekin vaatii omat toimenpiteensä, kuten pihalla ja terasseilla oleva varsin moninainen irtaimisto mattoineen ja kesätyökaluineenkin. Myös Kuuauton aurauskalusto ja käsilumityökalut on oltava timmissä kunnossa ennen kuin maa muuttuu valkeaksi.
Yli kahdeksan hehtaarin Jokilaakso onkin helposti työleiri, jos ei käytä tarkkaa harkintaa mitä tekee, mitä jättää tekemättä ja mitä ympäristöltään edellyttää. Me pidämme pihapiirin hoidettuna, mutta kaiken muun mahdollisimman luonnonmukaisena. On vähemmän hoidettavaa, joka tuo luonnon tosi lähelle. Joskus voisi sanoa, että jopa iholle. Pihassa kulkee saukko, ilves, countrykanimme, jänis, kettu, supi, kauris, hirvi ja monet muut. Fortumin sähkötolpissakin on pari lepakonpönttöä odottamassa asukkaita.
Joten sopiva annos puuhaa riittää ensi kuun alkupuolelle, jolloin otamme
ilmaa muuttolintujen lailla siipien alle ja lennämme Finnairin puhalluslampulla Thaimaan auringon alle muutamaksi viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti