Kympillä lisää työpaikkoja

päivis: Olen kerran osallistunut Naisten Pankin "Kävele naiselle ammatti" -tapahtumaan. Siihen osallistuneet tukevat osallistumismaksullaan kehitysmaiden naisten mahdollisuuksia perustaa yritys. Kehitysmaissa kaikki on meidän näkökulmastamme paljon halvempaa, joten muutama kymppikin voi auttaa yhtä ihmistä työllistymään.

Vähän samanlainen idea on siinä, kun suomalaisille markkinoidaan ajatusta, että kotimaisia tuotteita ja palveluja ostamalla voimme työllistää tietyn määrän ihmisiä. Oulun yliopistossa on laskettu, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain kympillä enemmän suomalaisia tuotteita ja palveluja, se tarkoittaisi 10 000 uutta työpaikkaa. Ei tunnu vaikealta tavoitteelta sekään.

Olen tunnetusti mainosten helppo uhri, mutta tuota suomalaisuuden suosimista olen noudattanut kyllä talouden hyvinäkin aikoina. Minulla on ehkä sisään rakennettuna ajatus, että kannattaa suosia asioita, joissa on etuliite lähi. Tavallisin niistä kai on lähiruoka.

On jotenkin vieras ajatus, että tuotteita, joiden raaka-aineet löytyvät myös omasta maasta, rahdattaisiin tänne merten takaa. Taisi yhteen aikaan tulla maitoakin Ruotsista. Edelleen Lidl myy luomumaitoa, jonka kotimaa on muistaakseni Saksa. Sitä tosin en osta senkään vuoksi, ettei sitä saa rasvattomana.

Maitotuotehyllyt pursuavat nykyään erilaisia maustamattomia rahkoja. Olen joskus tuijottanut ehkä enemmänkin tuotteiden hintoja, mutta nykyään yritän katsoa, että ostamani rahkapurkit ovat taatusti kotimaisesta maidosta Suomessa tehtyjä.

Palvelujen käyttäjänä olen vähän huononlainen. Olen joskus kirjoittanut muun muassa siitä, että en ole enää aikoihin, en varmaan muutamaan vuoteen, käynyt kampaajalla. Ehkä kävisin, jos latvojen tasoituksen saisi vähän edullisemmin kuin mitä kampaajille nykyään pitää maksaa. Tai sitten olen vain niin itsepäinen, että ajattelen osaavani tehdä saman itsekin. Sitä paitsi sain juuri viime viikolla kehuja, että hiukseni on hyvin leikattu.

Toivon, että kun tässä ikää kertyy lisää ja huomaan, että esimerkiksi siivoaminen alkaa olla syystä tai toisesta hankalaa, suostuisin ostamaan jonkun siivousalan pikkufirman palveluja. Silloin olisin samalla osa sitä ketjua, jota tarvitaan ihmisten työllistämiseksi palveluammatteihin. Ja kun autolla ajaminen, Vespalla ajamisesta puhumattakaan, ei enää onnistu, toivon, että silloin minulla on sen verran rahaa, että voin istahtaa kauppa- ja muita matkoja varten taksin kyytiin. Tosin veikkaan, että vanhuuden kauppareissut jäävät vähemmälle, kun Jormalla näkyy olevan suuri kiinnostus ryhtyä ruoan verkkokauppa-asiakkaaksi.