Hiljaisuuden retriitti

päivis: Eilen luulin osallistuvani jonkinlaiseen työyhteisön kehittämispäivään, mutta yllättäen olinkin mukana hiljaisuuden retriitissä. Niitähän nykyään järjestetään varsinkin seurakuntien tiloissa, paikoissa joissa hiljaksiin oleminen on häiriöttä mahdollista.

Retriitti tarkoittaa eristäytymistä arkielämästä tai vaikka stressistä. Kun eteen pannaan sana hiljaisuus, se tarkoittaa, että ollaan puhumatta, eikä muutenkaan oteta kontaktia toisiin. Retriittiin voi nimittäin kuulua myös keskustelua. Meidän retriittimme taisi kuulua sarjaan tyky-retriitit. Sellaisten ajatuksena on ainakin työyhteisön tiivistäminen. En osaa sanoa, toteutuiko päivämme siltä osin. Olo oli lähinnä vaivautunut, varsinkin alussa.

Osa meistä, minä mukaan lukien, ei ollut lainkaan valmistautunut tuntien hiljaisuuteen, jonka aikana ei ollut myöskään mitään tekemistä. Onneksi oli kaunis, tosin kylmä sää, joten retriittipaikkamme luontopolut ja lähitiet tuli ainakin koluttua. Miten lie olisi käynyt, jos olisi vaikka satanut? Tai minkälaisia tuntemukset olisivatkaan olleet, jos työpaikalla olisi samaan aikaan ollut odottamassa mukamas tärkeitä keskeneräisiä töitä ja olisi vain pitänyt harhailla tuntikausia jossain keskellä ei mitään?

Kieltämättä maisemat olivat upeat.

Harhailun lisäksi otin päivätorkut keinutuolissa ja heräsin tunteeseen, että olin ehkä kuorsannut. Toivon, ettei se rikkonut toisten hiljaisuutta. Mutta minkäänlaista valaistusta en kokenut. Päässäni eivät hiljaisuuden jälkeen pyörineet loistavat ideat työ- tai minkään muunkaan elämän suhteen. Jos joku olisi vielä keksinyt takavarikoida matkapuhelimet, arvioisin, että päivästä olisi tullut lähinnä piinaava. Kun näin ei käynyt, tulipahan luettua Ilta-Sanomat ja Twitter normaalia tarkemmin. Ja katsottua Instagram-kuvat.

Hiljaisuudessa sinänsä ei ole mitään pahaa. Tosin en osaa ihan hiljakseen olla, mutta hyräily ja kenties itsekseen puhuminenkin saattaa hiljaisuuden retriitissä olla sallittua. Enpä kyllä kysynyt, mutta näin oletan. Ja jos olen yksikseni vaikka kotona, radio saa kaikin mokomin olla kiinni.

Huomasin, että kun puhuminen oli kielletty, päivän aikana huomio
kiinnittyi asioihin, jotka kenties olisivat menneet muuten ohi. Löytyi
ainakin tämä rauhoitettu-kyltillä varustettu kasvirykelmä. Seurasin
myös jossain vaiheessa tarkasti lentokonetta, joka lensi arviolta
kymmenen kilometrin korkeudessa.

Jotkut työkaverit puhuivat tänään, että olivat eilen illalla väsyneitä, jotkut taas kuvailivat oloaan pirteäksi. Epäilen, että tuntien retriitti-hiljaisuudella ei ollut noiden tuntemusten kanssa mitään tekemistä.