Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 25. toukokuuta 2015

Juhlia voi selvinkin päin myös aikuisena

jormas: Minäkin päiviksen lailla muistelen blogissani hieman merkkipäiviäni, muistoihin faktaa ja fiktiota lisäillen. Osin samoista aineksista kasasin myös parin, kolmen minuutin mittaisen tervehdykseni eilisellä päivänsankarille Juhani Haverille.

Minä tosiaan juhlin esimerkiksi 50-vuotisetappiani isollaan Tekeväsäätiön tiloissa ja kanssa, joissa olivat vahvasti läsnä myös Sininauha ja Jyväskylän Katulähetys. Juhlimisen lomassa keräsin melkoisen määrän krääsää, jota kutsutaan lahjoiksi. Niistä osa tuli rahana, joilla ostin jotain mielestäni tarpeellisempaa. Osa on tallessa, osa kadonnut, osa myyty Omia polkuja kulkevien kivijalkakaupalla - kohtaamispaikalla ja osa kulutettu loppuun.
Itse juhlin aikoinaan kehittämäni tuotteen, alkoholittoman Sinibaarin kanssa.
Joka nukkuu prinsessa Ruususen unta tai on muuten vaan kuopattu
Ehkä näin on hyväkin, sillä mielestäni lahjan tärkein ominaisuus ei ole olla hyödyllinen. Minä pidän persoonallisista muistamisista, jota itselleni sopivassa määrin harrastan varsinkin, jos kulloinenkin juhlakalu omaa lahjaani sopivan omituisen huumorintajun. Ja joskus heillekin, joilla ei ehkä ole huumorintajua lainkaan.

Yksi tällainen on peukalonkynnen kokoinen keinoturkiksen pala, jonka liimaan kehystetylle A4-kokoiselle paperiarkille saatesanojen kera. Siinä kerron, että kyseessä navanlämmittäjä ihmiselle, jolla mielestäni on kaikkea muuta vähintäänkin tarpeeksi.

Kerran jossain mutkassa joidenkin juhlien jälkeen tuli Laukaan kunnan kaavoituspäällikkö minua nuorempana kysymään, että kun Soini juhlit isollaan, niin mitä mieltä olet, kannattaako juhlia. Tähän vastasin, että totta maar ja varsinkin kunnan virkamiehen, sillä hänhän ei saa useinkaan työstään kuin kolme kertaa elämässään myönteistä palautetta. Ensimmäisen kerran, kun täyttää 50, toisen kerran kun jää eläkkeelle ja kolmannen kerran, kun hänet lähetetään puupalttoossa viimeiselle matkalleen.

Itse kerroin kuunnelleeni juhlapuheita ja kehumisia korvat luimussa huulillani koko ajan kaksi hiljaista rukousta. Joista ensimmäinen oli, että Isä armahtaisi nämä totuuden muuntelijat, jotka vuolain sanoin kehuivat minua usein lähes valehtelemiseen saakka. Toinen rukoukseni kosketti itseäni, jossa pyysin, että Hän antaisi anteeksi myös minulle, koska nautin aika tavalla aiheettomasta kehumisestani.

Ei kommentteja: