Eduskuntavaalit

jormas: Lähiviikkoina meillä on eduskuntavaalit. Valitsemme parisataa henkilöä hoitamaan asioitamme Arkadianmäelle. Olisi mielenkiintoista saada luotettava gallup, kuinka moni meistä kadehtii heidän työtään ja se on osasyy jättää äänestämättä.

Tosin voi se olla toisinkin, sillä kansanedustajan työssä on jotain samaa kuin esiintyvän taiteilijan elämässä. Me tiedämme siitä vain murusen, joka näkyy silloin, kun näemme ja kuulemme artistin esiintyvän. Sen verran olen aikoinaan heidän mukanaan roikkunut ja saanut siitä leipänikin, että siihen jobiin en ryhtyisi, vaikka olisi lahjojakin.

Esiintymisestä ja yleisön palvonnasta taiteilijat maksavat nimittäin kovan hinnan, joka karuimmillaan näkyy silloin, kun ollaan suosion pohjalla. Moni kuvataiteilija, kirjailija tai säveltäjä löydetäänkin vasta kuoleman jälkeen. Toisaalta moni taiteilija on päätynyt narun jatkoksi ollessaan suosion huipulla.

Kansanedustajan työstä kansa tietää vain vähän. Tietää sen mikä näkyy ja kuuluu, kun edustaja tai ehdokas on esillä. Hän on sitä usein eri tavalla ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

Sen sijaan netti, yleisön palstat ja ylipäätään media ovat täynnä arvostelijoita, jotka olisivat tiedoiltaan ylivertaisia hoitamaan tämän maan asioita. Heidän ainut ongelmansa on, että he eivät ole ehdolla valtakunnan johtoon. Ja vaikka olisivatkin, ei heitä juuri kukaan äänestäisi. Tämän puutteen he paketoivat muotoon, että "kun minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja rehellisesti, niin minulla ei siksi ole poliittista  kannatusta. Ja sitä paitsi en mielistele ketään."

Tällainen eräänlaiseksi takinkääntäjäksikin kutsuttu on huvittava ilmestys vaalitilaisuudessa ja -teltalla, kun hän mielistelee ehdokkaan ympärillä, jota on päättänyt äänestää. Tuntuu, että jos ehdokas pyytäisi kyseistä hännystelijää kotiinsa saunomaan vaalien laskentailtana, olisi tämä valmis vähintään nuolemaan ehdokkaan kengät.

Sitten on niitä, jotka haukkuvat kaikkea ja kaikkia eivätkä edes äänestä. He valitsevat mieluummin paistettuna broilerina olemisen, sillä joku päättää heidänkin puolestaan. He tietävät kaiken, mutta haluavat ainoastaan sekasortoa, eikä ketään kalifiksi nyt väistyvien kalifien tilalle.

On maita, jossa äänestäminen ei ole mahdollista. Siellä ihmiset ovat valmiita jopa heittämään henkensä sen puolesta, että kansa saisi itse valita johtajansa. Mutta meillä äänioikeudesta on tullut itsestään selvyys ja moni jättää äänestämättä. Neljänosa tehnee nytkin niin. Se on huono asia, sillä kyse ei ole vain oikeudesta vaan myös kansalaisvelvollisuudesta.

Lisäksi me vaalien välillä vallattomat kansalaiset kapinoimme nöyränä kansana oudolla tavalla. Jos julkisuus nostaa esiin suurella haloolla, että herra tai rouva ehdokas se ja se on kertakaikkisen sopimaton kansanedustajaksi tai on muuten vaan hölmöillyt olan takaa, niin  juuri näiden ansioiden vuoksi kansa saattaa äänestää hänet kansanedustajaksi. Minusta se on kirveellä omaan jalkaansa lyömistä.

Yhden tilaston kuitenkin haluaisin nähdä. Haluaisin nähdä kansan kapinan päättäjiä kohtaan seuraavalla tavalla. Jos meillä olisi äänestysprosentti 100, olisi 200 kansanedustajaa. Mutta jos äänestysprosentti olisi 50, olisi edustajia sata. Haluaisin nähdä äänestysprosentin silloin, kun äänestämättä jättäminen vähentäisi päättäjien määrää.