Lääkärin ammatti

päivis: Sukulaistyttö valmistuu tässä kuussa lääkäriksi. Siitäpä tuli mieleen miettiä lääkärin ammattia. Kun ennen lääkäri oli auktoriteetti, jonka tekemään diagnoosiin luotettiin, nyt potilas on usein jo ennen lääkärin luokse menoaan diagnosoinut itse vaivansa syyt ja hakenut niille jo hoitokeinotkin. Lääkärin tehtäväksi jää potilaan mielestä lähinnä vain reseptin kirjoittaminen.

Lääkärin asemaan asettumalla on helppo kuvitella, miten vaikeaa voi olla kohdata potilas, joka on kaikessa rauhassa tietokoneensa äärellä arvuutellut erilaisia syitä ja nimikkeitä vaivoilleen. Ja jos lääkäri lähtee seuraamaan kaikkitietävän potilaan "tutkintalinjaa", voi olla, että diagnoosi voikin mennä täysin vikaan.

Olen joskus itse käynyt lääkärissä vaivoineni, joiden syyn olen kuvitellut tietäväni, vaikka en kovin innokas diagnoosien googlettaja olekaan. Olenkin huomannut arvostavani suuresti lääkäriä, joka löytää vaivoille syyn, jota itse en ole ollenkaan osannut epäillä.

Lääkärin ammatti on varmasti nykyään vaikeutunut senkin vuoksi, että potilaalla ja lääkärillä ei välttämättä ole ollenkaan yhteistä kieltä. Ja ihan oman jännityksensä lääkärin ja potilaan kohtaamiseen tuo se, jos lääkäri ei hallitse kunnolla suomen kieltä. Aika monella varsinkin eteläisen Suomen terveysasemalla on nykyään lääkäreitä, joiden nimikin jo kertoo hieman eksoottisemmasta taustasta.

Muistan vuosien takaa hyvällä terveyskeskuslääkäriä, jota kaikki tuntuivat arvostavan kovasti. Ei hän varmaan sen taitavampi lääkäri ollut kuin saman aseman kollegansakaan. Yksi erityinen piirre hänessä kuitenkin oli: kaikki kertoivat, ettei tällä lääkärillä koskaan ollut kiire. Hänellä tuntui olevan aina aikaa potilaalleen.Vuoroaan odottavat tiesivät sen, eivätkä valittaneet, vaikka aikatauluissa ei pysyttykään. En tiedä, millä ilveellä hän kai jo silloinkin tiukat vastaanoton aikataulut selätti. Veikkaan, ettei sama rauha ja kiireettömyys enää onnistuisi, ei terveyskeskuksessa, mutta eipä varmaan yksityisellä terveysasemallakaan.