Kevään merkki: Kompostori lämpenee

päivis: Tänä päivänä olen nähnyt useitakin kevään merkkejä. Ensimmäinen niistä taisi osua silmään, kun näin muutaman teinitytön pelaavan palloa T-paidoissaan. Piti ihan tarkistaa puhelimen sääsivulta, paljonko ulkona oli asteita. Näytti kuutta plusastetta. Vaikka aurinko paistoikin kirkkaalta taivaalta, ehkä päällysvaatteiden riisuminen oli vähän ennen aikaista.

Kuvassa ei näy, mutta kyllä kompostista
hieman jo nousi lämmintä höyryä.

Yksi varma kevään merkki on kompostorin lämpeneminen. Kompostorin kyljessä oleva lämpömittari näytti vähän päälle 30 astetta. Se on siis käynnistynyt talven jäljiltä. Tosin luulen, ettei kompostori oikein ennättänyt tänä talvena jäätyäkään. Emme ole kovin taitavia kompostorin kanssa. Se saa olla aika rauhassa. Vähän pöyhimme silloin tällöin ja lisäämme kuiviketta. Kahden hengen taloudessamme suuri osa biojätteestä on kahvinporoja, jotka eivät ehkä ole kaikkein parasta kompostin materiaalia.

Kolmas kevään merkki oli paremminkin kokemus kuin näköhavainto. Kiersin Niilon kanssa tänä keväänä ensimmäistä kertaa kuntopolun. Paikoin polulla oli edelleen jäätynyttä lunta, jossa näkyi vielä heikosti latu-uran rippeitä. Ei ollut ihan helppoa kulkea lumisilla kohdilla, sillä tapansa mukaan Niilo innostui välillä kiskomaan. Kävely vaati huomattavasti suurempaa keskittymistä kuin sulan maan aikana. Mutta niinpä vain saimme vajaan kahden kilometrin pituisen lenkin kierrettyä.

Vähän liian lyhythän tuo kuntopolun lenkki on. Aktivointirannekkeeni mukaan en lenkin jälkeenkään ole tänään kävellyt kuin noin 7600 askelta. Suositeltava määrä päivittäisiä askelia olisi 10 000.

Kun tulimme Niilon kanssa lenkiltämme kotipihaan, niin kukahan se taas olikaan siellä? No ilves tietysti. Se alkaa kohta olla lähes jokapäiväinen vieras. Niilokin tuntui suhtautuvan siihen niin kuin olisi lähes normaalia, että ilves päivystää pihalla. Haukkui sentään muutaman kerran, kun käskin. Perään olisi kuitenkin lähtenyt. Ei näköjään koira ymmärrä, minkälainen saalis se ilvekselle olisi.