Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 20. helmikuuta 2015

Maailman valtiaat

jormas: Eija -Riitta Korhola päätti sittenkin ryhtyä kansanedustajaehdokkaaksi. Ensin hän oli toista  mieltä ja sanoi yhdeksi syyksi, että ei ole rahaa käydä kampanjaa. Ehkä hän olikin nyt katsonut pankkitiliään ja huomannut saaneensa siirtymäkorvausta pudotessaan EU-parlamentista 15 kuukauden ajalta 8000 euroa kuukaudessa. Kyseisen rahan eteen ei tarvitse tehdä mitään, joten se vastaa meikäläisen työttömyyskorvausta. Alle kymppitonnin budjetilla EU-vaaleissa olivat muun muassa Jussi Halla-aho, Merja Kyllönen ja Heidi Hautala. Mutta ehkä heillä on muutakin annettavaa kansalle kuin hunajaa maksava kampanja.

Ei minulla silti ole mitään syytä tölviä Korholaa eikä monia muitakaan ehdokkaita. Vaikkakin hämmästelin, kun hän uutisten mukaan sanoi, että jos paikka EU:ssa varapaikalta aukeaa, niin hän menee sinne, koska siellä on niin paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa.

Mutta mistä löytyisi viisaus hänelle ja muillekin, jotta osaisi arvioida omat kykynsä ja taitonsa oikein vallan mukana tuleviin työkaluihin ja vaikuttamiskanaviin nähden? Että ei ajattelisi itse tietävänsä joka asiasta  pääsääntöisesti enemmän kuin muut? Ja että vielä osaisi käyttää saamaansa valtaa oikein niissä asioissa, joissa todellakin on asiantuntija.

Itse olen ollut parikin kertaa ilman mainittavaa menestystä eduskuntavaaleissa ehdokkaana. Voisi sanoa, että minua äänestämättä jättäneet tekivät varmastikin kyvyistäni huomattavasti paremman arvion kuin itse tein. Olenkin sanonut monelle, että suutari pysyköön lestissään tai ainakin sen tuntumassa, sillä satavarmasti Suomi ei olisi näinkään hyvä paikka asua, jos Arkadianmäellä olisi 200 Jorma Soinia.

Kehnoa eduskuntavaalimenestystäni ei ehkä kuitenkaan kokonaan voi laittaa tyhmyyteni ansioksi, vaan osa johtunee siitä, että yksinkertaisesti kiinnostukseni ja kapasiteettini korvien välissä ei riitä kaikkiin niihin asioihin, joista minun pitäisi  olla valtakunnan politiikassa päättämässä. Ja vaikka puolueiden todelliset vallankäyttäjät  tarvitsevatkin enemmän tai vähemmän marionetteja ja myötäilijöitä, joiden itsetarkoitus on olla kansanedustaja eikä asioiden hoito, niin minusta ei siihenkään pestiin ole.

Kerron esimerkin mitä tarkoitan. Kerran menin Raha-automaattiyhdistyksen tarkastajan kanssa Maaseudun raittiusliiton pääkallopaikalle Jyväskylään. Toimintaa meille oli esittelemässä kyseisen liiton silloinen puheenjohtaja, pääministeriksikin kavunnut Matti Vanhanen. Ray:n tarkastaja totesi esittelyn kuultuaan, että eivätkö nämä oli vähän suurellisia suunnitelmia? Matti vastasi kasvot peruslukemilla: "Mene eduskunnan isoon saliin laskemaan päitä ja tule sen jälkeen sanomaan onko suunnitelmat ylimitoitettuja." Mutta Mattiakaan minulla ei ole mitään syytä tölviä. Kunhan kerroin esimerkin kansalta saadun demokraattisen vallan käytöstä.

Jotta puolue voisi käyttää valtaa, tarvitaan menestystä vaaleissa. Ja jotta  siitä  tulisi sen jälkeen harvainvaltaa, tarvitaan marionetteja, joille riittää rumasti sanottuna, että saa nyökytellä sinne tänne tärkeänä kylänraitilla kansanedustajana tai kunnanvaltuutettuna.

Ehkä viime päivien irvokkain esimerkki vääristä ihmisistä väärillä paikoilla on perustuslakivaliokunnan tyrmäys sosiaali- ja terveysvaliokunnan esitykselle sote-uudistuksesta. Voimme vaan arvella kuinka paljon rahaa on palanut ja  aikaa sekä turhaa työtä on valmistelussa tehty kaikkien kuntien kuulemisineen. Ja yksinkertaisesti vain siksi, että oikea käsi ei tiennyt mitä vasen teki. Kun tämän kaltaiseen törmää, ei voi välttää kysymästä, että mitä tarkoittaa eduskunnan, hallituksen  ja niiden työskentelyiden johtaminen?

Kuka siis opettaisi meitä itse kutakin pienentämään itsensä? Että emme edes kuvittelisi yhdenkään asian kaiken viisauden istuvan omassa päässä.

Ei kommentteja: