jormas: päivis kirjoitti lapsista, jotka "joutuvat" käymään viikon koulua ulkona. Minun kouluaikanani taisi jossakin vaiheessa olla niin sanottuja ulkotunteja, joita tavallisuudesta poikkeavina oikein odotettiin. Tosin liikuntatunteja oltiin ulkona useinkin, koska ulkoliikunta oli oma lajinsa tai tuntinsa koulussa. Ja näin oli laita luonnontieteiden tuntienkin kanssa. Eläintiedetuntikin tai joku sen tapainen lieni jostakin syystä erikseen vai oliko silloin kasvitiedekin omalla tunnillaan?
Niin tai näin, päiviksen mainitsema istuminen ja seisominen oli minulla koulussa oma lajinsa. Alkuaikoina myös noustiin pulpetin viereen seisomaaan, kun vastattiin opettajan esittämiin kysymyksiin. Ensin tietenkin viitattiin, josta opettaja tai ainakin muut oppilaat mielestään päättelivät kunkin tietämystä.
 |
| Myös koirille on omat koulunsa sisä- ja ulkotunteineen |
Mutta eihän todellisuus näin ollut. Kun olin rakentanut itselleni määrätynlaisen ulkoisen habituksen, niin siihen ei kuulunut loistaa tunnilla. Tai kuului, mutta ei vastaamalla siten kuin opettaja toivoi. Vaan niin, että se aiheutti hilpeyttä ja häiriötä muissa. Ja vielä useimmiten sillloin, kun minulta ei mitään kysytty tai ainakaan ei oltu annettu lupaa vastaamiseen. Joten ohjattua istumista ja seisomista tuli harrastettua kouluaikana keskiverto-oppilasta enemmän. Sillä nurkkaan minut komennettiin seisomaan ja taas vastaavasti jälki-istunnossa istuttiin. Molemmat kädet pulpetin päällä liikkumatta.
Viittaamattomuuteen oli muitakin syitä, joka monella oli ujous. Minä jos joku sen tiedän, sillä hyvin usein kopioin välitunnilla läksyjen vastaukset muilta oppilailta. Monesti tein sen niiltä oppilailta, jotka tiesivät, mutta eivät viitanneet. Koin, että he olivat jopa kopioinnista mielissään, sillä se oli kokeiden lisäksi ainoita tapoja loistaa tietämyksellään edes jollekin. Ja saada hillittyä myönteistä huomiota.
Aivan erityisen itsekkäinä pidin niitä, jotka loistivat tunnilla tietämyksellään, olivat tehneet läksynsä kybällä ja menestyivät vielä kokeissakin. Mutta eivät antaneet minun kopioida läksyjään. Myös se on tullut elämässä selväksi ja koettua, että hyvä koulumenestys ei takaa menestystä eikä onnea muussa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti