Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 10. marraskuuta 2014

Virtuaalilemmikki ja aktiviteettiranneke

päivis: Kirjoittelin joku aika sitten jotain sellaista, etten enää usko mitään. Silloiset ajatukset liittyivät varmasti jatkuvasti epäonnistuvaan painonhallintaani. Toisin sanoen epäonnisiin yrityksiin pudottaa painoani. Mitkään vanhat tai muuten vain mainostetut konstit kun eivät tunnu tehoavan.

Kirjoituksen voisi luultavasti tulkita päätökseksi nostaa kädet pystyyn. "Ok. Antaa painon nousta. En viitsi enää taistella vastaan." Niinhän se ei ole. Minulla on ainakin yksi kiva mekko, joka mahtuisi päälle, jos saisin karistettua muutaman kilon. Tai kaksi tai kolme kertaa muutaman kilon. En oikein jaksa pitää lukua noista puntarin näyttämistä luvuista.

Eräänä päivänä satuin näkemään lehdessä mainoksen aktiviteettirannekkeesta. En tiennyt, mikä se on, mutta huomasin haluavani ostaa sellaisen. Mainos ei edes ollut mitenkään houkutteleva. Oli vain kuva ja hinta. Jotenkin kai arvasin sen liittyvän painonhallintaan. Ja tietysti fyysisen kunnon ylläpitoon. Aika usein tartun toimeen, kun saan jotain päähäni. Nyt olen muutaman päivän pitänyt ranteessani Polar Loop -aktiviteettiranneketta.

En luultavasti tunne vielä kaikkia rannekkeeni ominaisuuksia, mutta eräänlaisen lelun tiedän hankkineeni. Tulee mieleen -90-luvun lasten lelu, Tamagotchi, jota piti syöttää, nukuttaa ja vaihtaa vaippojakin muistaakseni. Joskus tuo perheeseen hankittu virtuaalilemmikki jäi minun hoiviini lasten koulupäivän ajaksi. Muistan, että sen hoitamiseen piti tosissaan panostaa. Muutaman kerran onnistuin kai "tappamaankin" sen, kun en muistanut ruokintaa tai muita elintärkeitä hoitotoimenpiteitä. Tamagotchin sai kuitenkin uudelleen henkiin, joten huono hoito ei tosiasiassa ollut kovin kohtalokasta.

Aktiviteettirannekkeesta pitää huolehtia aivan kuin Tamagotchista. Jotta se olisi tyytyväinen, ei saa istuskella liian pitkiä aikoja ja pitää muistaa kävellä riittävästi. Armottomasti se myös kertoo, minkä verran olen kuluttanut päivän aikana kaloreja. On vain osattava vertailla, minkä verran olen mättänyt ruokaa tai herkkuja naamariin. Olenko syönyt enemmän kuin kuluttanut. No, sehän tässä mietityttää. Maha kurnii, mutta kalorinkulutus ei ole kummoinenkaan.

Tänään oikein pahastuin, kun huomasin, että Polar oli antanut minulle muutaman aktiivisuusmuistutuksen. Pahastuin siksi, että tein koko päivän töitä seisten. En siis istuskellut, kuten rannekkeeni motkotti. Mokoma ei siis erota istumista ja seisomista. Hieman murensi luottamustani.

Ei kommentteja: