Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 15. marraskuuta 2014

Omia polkuja kulkevien kauppa - kohtaamispaikka

jormas: Minulla on monia eläkeläispuuhamaita. Yksi niistä on http://www.elamantahden.fi/ :n Omia polkuja kulkevien kivijalkakauppa - kohtaamispaikka Hyrylässä https://www.facebook.com/elamantahden.

Meillä kenelläkään ketkä sen ympyröissä pyörimme ja kannamme yhteiskuntavastuuta tällä tavoin, ei liene käsitystä missä olemme paikan tai ylipäätään koko yhdistyksen kanssa jonkun vuoden kuluttua. Sen tiedämme muutenkin, mutta varsinkin saamastamme palautteesta, että suunta on oikea.
Emme halua tehdä pahaa kenellekään, emme olla ilkeitä. emmekä myöskään tee varsinkaan tietoisesti mitään väärää saati laitonta. Paitsi, että koppaan valokuvia blogiimme sieltä täältä. Ja siinä käy joskus vahinkoja, sillä on vaikeaa löytää kaikille julkisessa levityksessä oleville kuville käyttöluvan antajaa, jos mistään ei löydy kuvien haltijan henkilötietoja saati yritystä. Joten anteeksipyydettävää tulee silloin tällöin tästä ja toki monesta muustakin asiasta.

Kaupalla on mukava seurata siellä käyvien ihmisten ja eläinten elämää. Eläinten päivänä putiikin eteen laittamamme lintulauta talipalloineen ja auringonkukan siemenineen on ollut menestys. Siis muillekin kuin eläimille.
Sillä yhtenä päivänä köpötteli naapurikerrostalosta naisveteraani kysymyksen kanssa. Että saisiko hän ruokkia meidän lintujamme, kun hänen kerrostalonsa on sen kieltänyt? Jo vain ja nyt rouva tuo linnuille omia purtaviaan.
Laudalla ja sen alla onkin aika sutina. Tiaiset, varpuset, naakat, harakat ja monet muut yrittävät saada osansa päivän herkuista. Oma lukunsa on orava ja pikkuorava, joista toinen on tullut niin kesyksi, että se tulisi syömään suoraan kädestäkin.

Kun ensi kesä koittaa, laitamme lintulaudan alle viiden sentin kerroksen multaa, niin näemme onko evästä jäänyt syömättä ja kasvaako siihen auringonkukkia. Jos kasvaa, niin niistä saavat sitten Santun Päämajasta valomerkin jälkeen kotiinsa hipsivät taittaa puolisolleen lepytyskukkia.

Myös touhuissa kaupan sisällä kahvitarjoiluineen on paljon mieltä virkistävää. Yhtenä päivänä seurasin, niin ikään aikuisen ikään ehtinyttä kävijää, joka oli shoppailumatkalla. Hän oli jo kolme kertaa ulko-ovella lähtemässä pois, mutta palasi aina takaisin, että minä otan vielä tuon ja ehkä tuonkin. Ostokset yhteensä olivat parinkymmenen euron seutuvilla. On itsellekin mukava asia olla tuottamassa muille hyvää mieltä.

Mutta oma lukunsa on osaomistuskoira Niilo, joka kerää lähes kaikkien sympatiat. Yhdellä rouvalla on Omia polkuja kulkevien kohtaamispaikalla Niiloa varten oma kanainen makupalapussinsa, josta Niilo sai herkkupalan, kun sattuu rouvan kanssa yhtä aikaa paikalle.

Mutta Niilollakin oli omat vaikeutensa. Yksi suurimmista oli nariseva baarituoli. Sen uhkaava käytös oli niin pelottavaa, ettei Niilo voinut tulla sisään vapaaehtoisesti lainkaan, vaan nökötti mieluummin ulkona sateessa. Kunnes haimme Puuilosta saranaöljyä, jolla vaiensin tuolin kitinät Niilon katsellessa vieressä. Nyt on sen osalta siis kaikki hyvin.

Kun Niilo jonkun hyväksyy kaverikseen, se näkyy. Hillitysti, kuten herrasmiehelle kuuluukin. Piikkipaikkaa Niilon suosikkilistalla kaupalla pitää kuvan kauppiaamme Marita. Lähtökohtaisesti Niilo hyväksyy kaikki sammakosta sisiliskoon ja lampaista ihmisiin. Mutta kun joku pääsee tavallisten ihmisten joukosta noteerattavien joukkoon, siis Niilon rankinglistalle, se näkyy. Ai millä tavalla? No, Niilo tietysti heiluttaa häntäänsä. Kuten kaneillekin. Hillitysti tietty, sillä niin herrasmiehen kuuluu häntäänsä heiluttaa.

Ei kommentteja: