Huomaan jopa pystyväni liikkumaan pimeässä aika vaivattomasti. Parin päivän välein käyn Niilon kanssa pienellä saarellamme, Rabbit-islandilla, pilkkopimeässä laittamassa sinne uurnahaudatun Rudi-koiran muistoksi kynttilän palamaan. Pimeällä kompuroimme Niilon kanssa sinne siksi, että töistä tullessa on jo pilkkopimeää.
Vähän enemmän olen sen sijaan väsynyt kuulemaan ja lukemaan uutisia ja varsinkin mielipiteitä sukupuolineutraalin avioliittolain jännitysnäytelmästä. Tuntuu, että tekopyhät ovat taas löytäneet toisensa ja Facebook pullistelee kalastelua (trollausta?) sen puolesta, että näyttäisi siltä, että kansalaisistakin valtaosa olisi sitä mieltä, että homot ja lesbot pysyköön lestissään.
Aika huojentavaa oli sentään kuulla uutisissa muutaman nuoremman ihmisen suusta, että ilman muuta samaa sukupuolta olevat voisivat solmia avioliiton keskenään, kun kerran toisiaan rakastavat. Ja että kirkko päättäköön ihan itse, keitä se vihkii.
En usko, että kiistassa on niinkään kyse huolesta lapsen oikeuksia kohtaan, vaikka sillä kortilla vastustajat pelaavat. Enemmänkin luulen, että homous on edelleen niin kova paikka monelle suomalaiselle, että sen olemassaoloa pitää vastustaa hinnalla millä hyvänsä, kun se ei sentään enää meillä ole rikos.
Tämä on päivän aiheeseen liittyvä, Finlaysonin sivuilta poimittu mainos. |
Pakko lisätä vielä sellainenkin huomio, että miltähän tämän kaiken tuoksinnassa tuntuu homoista ja lesboista, puhumattakaan niistä yksinhuoltajaäideistä tai -isistä, joilla ei ole tuota toista vanhempaa mukana kasvattamassa yhteisiä lapsia. Saattaa jopa tuntua aika pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti