Ikäihmiset ja elämäntaidot

päivis: Sain taas vettä myllyyn, kun puhuttiin palokuolemista, tänään jo toistamiseen noin viikon sisällä. Uutinen oli, että palokuolemia on sattunut enemmän kuin viime vuonna. Tai luultavasti vertailua tehtiin edellisvuoteen. Samalla huomautettiin, että varsinkin vanhuksille niitä sattuu.

Kun tästä aiheesta siis jokunen päivä sitten puhuttiin, oikein muistutettiin, että omaisten pitää puhua vanhusten kanssa siitä, miten pitää tulipalon sattuessa toimia. Ymmärrän oikein hyvin tämän viisaan ohjeen, jos kyse on muistisairaasta vanhuksesta. Hänen valmiuksiaan tulipalotilanteessa onkin syytä testailla. Mutta kun ohje tunnuttiin annettavan koskemaan kaikkia ikäihmisiä. Että kun olet tarpeeksi vanha, sinua tulee kohdella niin kuin pientä lasta.

Kysyn vaan, että onko esimerkiksi Jörn Donner menettänyt kyvyn ymmärtää, miten pitää toimia, jos kotona tuli pääsee irti? Hänhän on jo aika iäkäs. Muita mieleen tulevia tunnettuja ikäihmisiä ovat myös Elisabeth Rehn, Martti Ahtisaari tai vaikkapa Eino Grön. Ehkä joku pitää Paavo Väyrystäkin aika vanhana. Täytyisikö jonkun nyt ottaa asiakseen puhua myös heille tästä vakavasta asiasta?

Tänään vietettiin Päivä paloasemalla -tapahtumaa.

Pillastuin siis siitä, että ikääntyessään ihmisen ajatellaan menettävän joitakin ihan peruselämäntaitoja. Tai ainakin jotkut tuntuvat uskovan näin. Ehkä olisi paljon tärkeämpää opastaa lapsia toimimaan oikein, jos joutuvat tulen armoille. Aika hyvin lapset tähän kai koulitaankin.


Tai enpä tiedä. Lähes kaikki lapset varmaan saavat aikuisen valvonnassa kokeilla, miten kynttilän liekki polttaa, mutta ehkä kodeissa ei ole kuitenkaan tapana järjestää pelastautumisharjoituksia tulipalon varalle. Usein kuulee, että lapsi olisi mennyt vaikka vaatekaappiin piiloon, kun tuli on päässyt irti. Sellainen käytös kertoo siitä, että asiaa ei ole kotona tai päiväkodissa tai koulussa otettu puheeksi.

Jos jollain on paljon ikää, hän tuskin piiloutuu komeroon tai tekee muuta ajattelematonta tulipalon sattuessa. Ennemminkin hänen pelastautumistaan vaikeuttavat fyysiset esteet, kun jalka ei enää nouse entiseen malliin tai ikääntynyttä vaivaa esimerkiksi huimaus. Tuskinpa siis vanhusten palokuolemien syynä on ymmärtämättömyys siitä, miten pitää toimia.

Kun selailin noita palokuolemista kertovia lehtijuttuja netistä, yksi huomio oli, että maaseudulla ihmiset ovat omatoimisempia, kaupungeissa taas luotetaan enemmän siihen, että yhteiskunnan järjestelmät tulevat ripeästi apuun hädän hetkellä. Olisivatko kaupunkilaiset mummut ja vaaritkin alkaneet luottaa liiaksi siihen, että yhteiskunta auttaa? Tuskinpa sentään.