Olin Vespalla liikenteessä, joten olisin tietysti voinut liikennesääntöjen vastaisesti puikkelehtia autojonojen tyhjiä välejä hyödyntäen, kuten joskus teen, kun sille päälle satun. Nyt ei tullut sitä "päätä", joten seisoskelin kiltisti jonossa ja liikuin aina valojen vaihtuessa muutaman metrin, kuten muutkin kotiinsa ja ties minne matkaavat.
Kuuden jälkeen kotiin tulossa nyt ei muuten mitään hirveän ihmeellistä olisikaan ollut, mutta kun päivän tunnit eivät millään tunnu riittävän kaiken sen tekemiseen, mitä pitäisi. Niilon kanssa kuntopolun lenkin kiertämisestä en tingi. En tänäänkään. Mutta sen lisäksi olin ladannut itselleni myös kurpitsapiirakan leipomisen ja Pecha Kucha -tapahtumaan puuttuvien kuvien ottamisen ja niiden lähettämisen Tampereelle. Se onneksi tapahtui sähköpostitse. Mihinkään postin palvelupisteeseen ei sentään illalla enää tarvinnut lähteä.
Ja uimassakin käytiin, vaikka lähes ensi töikseni sisälle päästyäni totesin, että en lähde uimaan. Joku suoraselkäisyys vai mikä lie lähes pakottaa pulahtamaan vähän päälle 10-asteiseen veteen aamuin illoin. Eikä tarvitse edes ennustaa: päivä päivältä vesi on kylmempää kuin edellisenä aamuna tai iltana.
Kauniin keltainen sose muuttui ruskeaksi kanelin ja muiden mausteiden myötä- vaikutuksella. Maku oli hyvä, varsinkin kun lisukkeena oli vaniljajäätelöä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti