Mitähän minä tänään tekisin?

päivis: Otsikon kysymys on vähän tyhmänsorttinen, kun tätä päivää on jäljellä enää vajaat kaksi tuntia. Joku tuollainen lause kuitenkin tuli mieleen, kun mietin, mistä nyt kirjoittaisin. Päivä ja ilta ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, ettei ole ollut juuri aikaa ajatella blogia, eikä tietenkään ole myöskään ollut sopivaa hetkeä sen kirjoittamiseen. Nyt on, kun tulin takaisin Matkakotiin Lohjan Vivamon iltapalalta ja sen jälkeen koirat ulkoilutettuani. Siis Niilon ja Rudin.

Vivamossa on paljon tilaa ja mukavia lenkkeilymaastoja koirienkin kanssa kuljettavaksi.

Blogin kirjoittaminen on joskus vaikeaa. Silti olemme lähes poikkeuksetta pitäneet kiinni siitä, että joka päivälle on jotain tekstiä. Eilen oli Jorman vuoro ja nyt siis minun. Välipäivät ovat johtuneet pääosin siitä, ettemme ole jonkun matkan vuoksi olleet nettiyhteyksissä.

Vaikka blogin päivittäiset lukijamäärät eivät päätä huimaa, on kävijöiden kokonaismäärä jo lähes 46 500. Toisaalta olemme kirjoittaneet blogiamme suunnilleen kolmisen vuotta. On siinä jokunen ajatus tullut tuotettua sanalliseen muotoon ja joskus kai jotain ajattelematontakin.

Tänään sain taas toteuttaa itseäni laulamalla. Lauluhan on minun rattoni, kuten iskelmässä sanotaan. Osallistuin Syysrastien nopeasti kokoonpantuun kuoroon, joka lauloi Jukka Leppilammen ja muutaman tutumman Syysrasti-muusikon säestyksellä reipasta hengellistä kolmen kappaleen verran. Harjoittelimme ruhtinaalliset 1,5 tuntia ja lauloimme illan konsertissa niin että arvattavasti katosta maalipinta rapisi. Miten noin kymmenestä ihmisestä lähteekin niin kova ääni? Ei vaan lähtenyt vielä harjoituksissa.

Jos minulla olisi vapaa-ajanongelmia, tunkisin itseni varmasti johonkin kuoroon. Tai minulla olisi vapaa-ajanongelmia, jos vapaa-aikana ei olisi niin paljon tekemistä kuin nyt on. Pitää vielä vähän tarkentaa: minulla on paljon asioita, joita pitäisi tai haluaisin tehdä. Jos tekisin ne kaikki, mitkä on syytä tehdä tai tahtoisin tehdä, vapaata aikaa ei olisi.

Helsingin paikallistuntemuskoe on yksi niistä, jotka olen päättänyt tehdä, mutta joku on aina saanut siirtämään katujen opiskelun tuonnemmaksi. Katukartat ovat kyllä käden ulottuvilla oman Fatboy-säkkituolini vieressä. Turhan helposti käteen tarttuu telkkarin kaukosäädin sen sijaan, että plaraisin katukarttoja.