Kehysten tarve tuli siitä, että Jormalla on kolmen
valokuvan sarja, jolla tai joilla hän osallistui Keski-Uusimaa-lehden kesäkuvakilpailuun.
Ensin hehkutimme, että paras kuvista voittaa kisan ja saamme seinällemme
pääpalkintona kyseisen kuvan canvas-tauluna. Kesän edistyessä ja lehden
julkaistessa säännöllisesti kisakuvia, päättelimme, että voittokuva ei ehkä
sittenkään tule koristamaan kotiamme. Siksi päätimme, että kuvat voi
tulostaa itsekin ja laittaa koko sarja kehyksiin.
En ole vieläkään Ikeaan mennessä täysin päässyt eroon
lähes kahdeksan vuoden takaisesta muistosta, kun Jorma sai siellä
sydäninfarktin. Siitä selvittyään kävimme edelleenkin Ikeassa, emme siis
alkaneet karttaa sitä, mutta varsinkin alkuun koin paikan tosi ahdistavana.
Pikkuhiljaa tunne on helpottanut, mutta ei se ole kokonaan kadonnutkaan. Tuttu
tunne nousi pintaan sisään mennessä, mutta helpotti hetken päästä. Ja sitä
paitsi olin yksinäni. Jorman puolesta ei tarvinnut pelätä. Ehkä alitajuisesti
ajattelen, että sama voisi tapahtua minulle?
Löysin kolmen kuvan kehykset, eikä hintakaan ollut paha.
Muuta tarpeellista, mutta myöskään tarpeetonta, en löytänytkään. Jostain syystä
lähes aina tulee poikettua myös Ikean pienellä elintarvikeosastolla, jonka
suuren merkityksen varsinkin maailmalla asusteleville ruotsalaisille voin hyvin
ymmärtää. Kyllä Pattayaltakin ruotsalaiset, mutta myös suomalaiset, tekevät
toivioretkiä Bangkokin Ikeaan nimenomaan ruotsalaisten elintarvikkeiden
perässä.
Olin niin lähellä ostaa ruotsalaista puolukkahilloa, että tein jo
mielessäni laskelmia, mitä sama hillo mahtaa muualla maksaa. Päädyin uskomaan,
että vähemmän ja houkutteleva purkki jäi hankkimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti