Jättipalsamia piirakkaan

päivis: Keski-Uusimaa-lehdessä oli jälleen kerran juttua jättipalsamien torjunnasta talkoovoimin. Jutun yhteydessä mainittiin, että jättipalsamia voi myös syödä. Minähän innostuin ja päätin leipoa illalla piirakan, johon laitan palsamia samalla idealla kuin laittaisin piirakkaan raparperia.

Piirakkapohjaksi valitsin äidin piimäpiirakka -nimisen leivonnaisen. Palsameja löytyi pihan reunalta. Valitsin sieltä neljä tai viisi vartta, joista hypin muutamat lehdet pois. Lehdet maistuivat suunnilleen koivun lehdiltä. Varren maun väitetään olevan pippurimainen, mutta itse en siitä pippurin makua erottanut.

Tein siis varsille saman kuin olisin tehnyt raparperille: pilkoin palasiksi ja laitoin kypsymään pieneen vesitilkkaan. Keittämisen aikana lisäsin vähän sokeria. Siinä kokkaustani maistellessa arvasin, että jotain meni pieleen. Palsamin palaset maistuivat ensin ihan hyville, mutta loppu jäikin suuhun pyörimään niin, että palat piti syleksiä biojäteastiaan.

Palsamin varsien palaset näyttävät kypsennettyinä ihan vihreältä pastalta.

Onneksi kotona oli omenia, joita laitoin siivutettuina piirakan pinnalle kypsymään. Päätin kuitenkin laittaa piirakan laitaan vähän palsameja, kun kerran olin niitä kypsentänyt. Siinä vaiheessa Jorma oli rientänyt avuksi ja löysi netistä ohjeen, miten palsamin varret olisi pitänyt käsitellä. Ohjeen mukaan varret pitää kuoria. Ihmettelen edelleen, miten ontot varret saa kuorittua. Netissäkin kuorimisesta mainitaan, että siinäpä onkin hommaa. Ja väärin kai oli keittää kuoren palasia. Ainakin ohjeessa ne kypsennettiin voissa ja laitettiin sitten fetapiirakan sekaan.

Piirakkataikina ei edes noussut reunalta, johon olin laittanut palsamia. Omenainen osa sen sijaan kohosi ihan normaalisti.Vaikka kokeiluni siis epäonnistui lähes täydellisesti, aion jatkaa yritystä hyötykäyttää palsamia.