Sininauhasäätiö, Tapani Mäkinen, ystävät, tuttavat, kylän miehet ja naiset sekä vieraat

Jormas: Eilen ylensin itseni ja kirjoitan tästedes Jormaksen isolla J:llä.

Otsikoissa on eilen keikkunut Tapani Mäkinen, jonka tunnen huonosti. Paremmin tunnen hänen isänsä, jonka kanssa on tullut saunottua sekä mäiskittyä tennispalloa Vantaan Korsossa. Saunakin saattaa olla sama, jonne poika-Mäkinen on vedellyt kaverinsa kanssa sähköjä talkootyönä.

Mutta otsikoihin on noussut, että samaisen kaverinsa Tapani olisi junaillut kaupungin energiayhtiön hallituksen puheeenjohtajaksi. Elämää ei tietty olisi noussut, jos hän olisi junaillut pestiin jonkun, jota Tapani ei olisi tuntenut. Itse olen ajatellut ajatellut olevan kaikille hyväksi, että jos jonkun puolesta laittaa itsensä likoon ja antaa niin sanotusti tarvittaessa äänensä, kuten demokratiassa kuuluukin, niin vastuullisen päättäjän on syytä tehdä se sellaisen tutun puolesta jonka tuntee ansioineen.

Kun olin Sininauhasäätiön boss, oli minulla aiheeseen liittyviä monia periaatteita, mutta kaksi nostan nyt esiin. Toinen oli, että juuri mihinkään duuniin ei meillä päässyt siksi, että oli mies tai nainen, vaan aivan muilla ansioilla. Ei ollut kiintiönaisia eikä -miehiä.

Toinen, jonka puolesta sain vääntää kättä useammankin kerran, olivat työtoverieni sukulaiset, jotka pyrkivät meille hommiin. En ole koskaan osannut ymmärtää miksi sukulaisuus olisi jokin rasite, jonka vuoksi ei voisi päästä töihin. Eikö siinäkin pitäisi ratkaista aivan muut ansiot?

Oikein elävästi muistan yhden työtoverin, joka ei nykyisen yhteydenpidon perusteella  minua juurikaan enää muistane. Se oli siis eräänlaista asemastani johtuvaa mahdaattiystävyyttä, joka tuli ja meni asemani myötä.

Kaksi sosiaalineuvosta ojentaa kauppaneuvokselle
Hiertävän kiven Asunnottomien yönä vuodeksi,
koska hän esti kodin tekemisen 50 kodittomalle.

Hän kysyi sangen alussa, että mitä se Jormas sinulle tai sinulla tarkoittaa, että sukulaisuus ei ole rasite työhönotossa. Totesin, että sitä juuri. Tähän tämä armoitettu sulkapallomies tuumattuaan jatkoi, että kun hänelle on poika pääsemässä armeijasta ja sillä on ylioppilasopinnot karvaa vaille, niin voisikohan hän päästä työhaastatteluun. Kysyin, että missä poika on intissä ja mitä on siellä tehnyt? Vastauksesta muistan, että nuori mies oli ottanut maamme puolustamisen niin tosissaan, että reserviupseerikoulu oli takana.

Isukille sanoin, että ei tarvitse tulla haastatteluun, sillä näytöt riittää. Sen kun tulee töihin ja hankkii meillä oppisopimuksella sosiaali-/ teveuspuolen koulutuksen. Ja jatkoin, että jos ilman ylioppilastutkintoa käy RUK:n, niin se on siinä. Ei ole koskaan tarvinnut katua kummankaan valintaa. Ei isän eikä pojan. Ettei menisi pelkästää kehumiseksi ja jos vaikka lukenvat tämän, niin yksi piirre molemmissa miehissä on myös mainitsemisen arvoista. Kumpikin on surkeansorttinen tenniskentällä.

Samaa sukua tapahtuneelle on Mäkisen Tapanin tapaus. Kun mies tuuppii paikalle tuntemaansa ammattilaista, niin niin ei saa tehdä, jos kyseessä on ystävä. Mutta jos ei ole ystävä eikä edes kylän mies, niin silloin siinä ei ole mitään arveluttavaa. On alansa osaaja tai ei.

Jos joku onnistuu saamaan suosikkinsa jollekin paikalle kunnallisessa demokratiassa ja jota eivät muut ole halunneet, on syy niissä, jotka eivät osaa käyttä valtaa, jonka ovat kuntalaisilta saaneet.

Herra korpraali

Mutta onhan demokratiassa paljon mälsääkin. Olin aikoinaan politiikassa  mukana pari vuosikymmentä. Kerran minulle oli kaiken muun mukavan lisäksi tulossa vaalien jälkeen muun muassa teknisen laitakunnan jäsenyys vai olisiko ollut peräti puheenjohtajuus. Joka tapauksessa toinen puolue sitä minulta hamusi. Heidän puuhamiehenään oli armeijassa elämän- tai ainakin ansiotyönsä tehnyt luottamusmieskollega. "Että voitaisiinko Soini jotenkin sopia tai tehdä vaihtokauppaa?" Aikani tuumasin ja sanoin, että "jo vain. Sinähän olet siinä porukassa, joka esitttää ylöspäin muun muassa kopraaliksi ylentämisiä. Joten hommaa minulle korpin jämät, niin saat haluamasi lautakuntapaikan".

Näin tapahtui. Mies sai luottamustoimen ja minä korpin jämät. Joten ei politiikka oli niin halpahintaista kuin väitetään ja ihmiset luulevat. Se on vielä halpahintaisempaa.