Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sä-passiivi

päivis. Muistin oikein, että Mika Häkkinen oli se, joka lanseerasi meille "sä-passiivin", ainakin minua ärsyttävän tavan puhua omasta tekemisestään, mutta käyttäen siinä sä-pronomiinia. Muistini vahvistamiseksi kaivoin kaikkitietävästä Googlesta asian ja sieltä löytyi myös pitkä Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa todettiin muun muassa näin:

Häkkinen puhuu onnettomuudesta, johon hän joutui Australiassa marraskuussa 1995. Hänen F1-autonsa rengas puhkesi, ja hän törmäsi rengasvalliin 175 kilometrin tuntivauhdilla. Hän sai vakavia päävammoja ja joutui viikoiksi sairaalaan.


”Sua särki koko ajan”, Häkkinen sanoo. ”Ett sul oli koko ajan pää kipee, tiedätsä. Jotain paikkaa särki koko ajan, ja se särky oli niin korkee, ett sä koko ajan löit nyrkillä pöytään, ett nyt jumankauta saa riittää.”

Haastattelu näytettiin televisiossa 4. marraskuuta 1998, kolme päivää sen jälkeen kun Häkkinen oli voittanut maailmanmestaruuden. Seuraavana vuonna Häkkinen voitti taas. Hän oli tv:ssä jatkuvasti.

”Kun sä oot nopeempi kuin muut, sä voitat.”
”Kun sä ajat formulaa, sä et ajattele mitään muuta.”
”Sä olet aina halunnut voittaa Monacon.”

Ärsyttävää kieltä on tutkittu muun muassa pro gradu -työssä, jonka aineistona käytettiin kymmentä laajaa Ilta-Sanomien verkkosivuilla vuosina 2001–2006 käytyä keskustelua. Jonkinlaisena viisi kärjessä ärsyttävimpinä esimerkkeinä olivat gradun tekijän mukaan:
possessiivisuffiksien puuttuminen, esim. hänen auto
väärä taivutus, kuten viini : viintä, Thaimaa : Thaimaaseen
ketä-muodon käyttö nominatiivina, esim. Ketä soitti?
”sä-passiivi” eli sanan sä käyttö merkityksessä ’kuka tahansa ’ tai puhujaan itseensä viittaamassa
väärä verbinmuoto teitittelyssä, esim. olette olleet (yhdelle puhuttaessa).

Samalla tavalla kuin sä-passiivi, minua ärsyttää radiojuontajien tapa puhua kuin yhdelle kuuntelijalle. "Oikein miellyttävää uutta päivää sinulle." Kun yhdelle henkilölle puhuminen jatkuu sitten iltaan saakka, siinä onkin ennättänyt radion äärellä kököttänyt aprikoida moneen kertaan, että minuako tuo tosiaan tarkoittaa, vai kenties jotain toista.

Jos sä-passiivi rantautui meille Mika Häkkisen myötä, niin "sinulle" puhuminen taisi alkaa siitä, kun opettajat alkoivat käyttää tuota tapaa. Kansankynttilä ei siis enää puhunutkaan koko luokalle, vaan juuri sinulle. Vai oliko se sittenkään minulle vai jollekin luokkatoverille? Onneksi tuo ärsyttävä tapa ei ollut rantautunut opettajakoulutukseen vielä minun kouluaikoinani vaan vasta myöhemmin. Mutta eivät siitä pelastuneet tietystikään minunkaan ikäpolveni ihmiset, kun nuo aina niin mukavat radiojuontajat kuitenkin ovat sen ottaneet omaksi, mielestään ehkä radiokuuntelijan kanssa läheisyyttä hakevaksi tavakseen.

Vaan kiitos Yle Suomen Olga Ketonen. Hän näkyy olevan yksi harvoista vanhan liiton toimittajista, jotka käsittävät,  että radioiden äärellä on tosiaan liuta ihmisiä. Ei vain sua tai sinua.

Ei kommentteja: