Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 7. tammikuuta 2014

Facebook

jormas. Facebook on ihmeellinen kokonaisuus, vaikken sen kaikkia ominaisuuksia ymmärräkään. Ainakaan vielä. On helppo myös uskoa kuinka se koukuttaa. Ehkä myös minua.
Viime aikoina olenkin perehtynyt naamakirjan olemukseen hieman enemmän aikaa käyttäen ja huomannut sen olevan myös olemattomankin vallan ilmentymä. Joku saattaisi sanoa sitä pikkusieluisuudeksikin.

Mutta kyllä fb on myös aidon mielipidevallan oiva väline. Jos oikein olen ymmrtänyt, ystävien määrä on rajattu 5000 henkilöön. Nämä lienevät niitä, jotka voivat määrätyn henkilön sivuille myös kirjoittaa, laittaa kuvia, linkkejä, videon pätkiä ja niin edelleen. Sen päälle taitaa tulla vielä rajaton määrä heitä, ketkä voivat seurata kyseisillä sivuilla tapahtuvaa kommunikointia. Näillä määrille muokataan mielipiteitä ja leivotaan vaikapa uusia kansanedustajia.

Viime aikoina olen käynyt yhden vuosien takaisen tuttavani kanssa parikin kiivasta fb-keskustelua. Jotka molemmat ovat tainneet lähteä uskonasioista. Ja molemmat ovat  päättyneet samaan. Keskustelukumppanini toimesta keskustelun sulkemiseen omien oikkujen, näkemysten ja aikataulun mukaan. Sivujensa ylläpitäjä on nimittäin siltä osin niin sanottu vallankäyttäjä. Hän ja vain hän hyväksyy lukijat, kommentoijat sekä keskustelijat omille sivuilleen. Toki näin sen pitää ollakin, vaikka se mielestäni avoimessa yhteiskunnassa ja demokratiassa on hieman tsaarinaikaista suiden tukkimista.

Eli hämmästeltävää riittää. Ja varmasti uutta tuumattavaa tulee, kunhan syvennyt. Palstanpitäjä saattaa vaikkapa pitkin päivää aina yöhön saakka syytää viestejä urakalla. Osa vastauksia itse aloittamaansa keskusteluun ja osa jotain muuta.

Sitten yht´äkkiä ja hups, keskustelu onkin päättynyt keskustelun poistamiseen tai sulkemiseen kesken kiivaan lystin. Jokainen on viime kädessä oikeuden edessä velvollinen vastaamaan kirjoittamisistaan. Sillä jos olen oikein ymmärtänyt, vaikka palstanpitäjä keskustelun poistaakin, säilyvät viestin niin sanotusti ikuisesti Facebookin säilöissä. Joten sieltä ne löytyvät, jos on tarve päästä nahkurin orsille mittelemään.

Minusta on alamittaista aloittaa avoin keskustelu millä foorumilla tahansa ja sitten ykskaks lopettaa se kesken lystin. Se on tietenkin sanattomaksí menneellle tai muuten keskusteluun kyllästyneelle oiva tapa sanoa viimeinen sana.

Ei kommentteja: