Espoo vanhusten ateriat ja laivakokki maissa

jormas: päivis kirjoitti ruuasta, joten jatkan samasta aiheesta. Tosin hieman marmatellen ja ihmetellen, jota en olekaan tehnyt näillä palstoilla pitkään tai ainakaan vähään aikaan.

Aihe on Espoon hinnankorotus vanhusten aterioihin. Kyse on Hesarin mukaan ihmistä, jotka käyvät kotoaan kaupungin palvelutaloissa aterioimassa. Ei siis kotiinkuljetetuista ruuista. Safkan tuottaa kaupungin oma liikelaitos Espoo Catering. Aiemmin hinta oli 5,90 ja hinnankorotuksen jälkeen 8,80 euroa.

Tästä älähti kaupunginjohtaja, joka oli sitä mieltä, että muona pitää saada samaan hintaan kuin naapurikaupunki Helsingissä. Eli 7,80 euroa per satsi. Suhteellisen kallista se on silti, jos ajatellaan, että kaupungin ei tulisi tehdä taloudellista tulosta vanhusten ruokahuollolla. Vaan syödä pitäisi voida omakustannushintaan. Varsinkin, jos se on osa vanhustenhuoltoa ja vaihtoehto laitospaikalle. Jos se ei näin ole, niin miksi kaupunki ylipäätään silloin itse tuottaa ruokaa kyseiselle kohderyhmälle? Sillä eiköhän Espoossakin ole yksityisiä yrityksiäkin tekemään ja myymään valmiita aterioita?



Näitä saa kuudella eurolla jopa kotiovelle

Hämmästelyn aihetta lisää, koska monet yksityiset ravintoloitsijat myyvät oikein hyvää ruokaa samalla hinnalla ja jopa halvemmalla. Ja siitä pitää jäädä vielä katekin. Pizza- ja kebabyrittäjät ovat oma lukunsa, ja 6 euron molemmin puolin näyttää irtoavan ateria usein juomineen monesta paikasta. Ja jos ostaa useamman kerralla, saattaa kotiinkuljetuskin sisältyä hintaan.

Kun ruuasta puhutaan, sopii tähän paikkaan tarina ammattiliiton aktiivisuudesta ja valppaudesta. Meillä oli Jyväskylän Katulähetyksessä aikoinaan kaikkien sääännösten mukainen ruokala päihdehuollon asumispalveluyksikössä, jossa tarjottiin ruokaa omakustannushintaan alan miehille ja naisille. Osa väestä oli sen verran rosoista tavoiltaan ja pukeutumiseltaan, että heitä eivät kaikki kuppilat edes asiakkaikseen huolineet.

Mutta yksi asia ei sinänsä oivassa palvelussa ollut kohdallaan. Ruokaa tekevä, ammattitaitoinen kokki nimittäin oli hankkinut osaamisen merimiesammattikoulussa. Ja ammattiliitto oli sitä mieltä, että niillä taidoilla ei ruokaa maissa tehdä. Ei silti, vaikka kokin työpaikat merellä olivat tulleet liiallisen läträämisen seurauksena juotua ja mies oli saanut uuden elämän mahdollisuuden Katulähetyksessä.

Joskus....... ja välillä aika useinkin tuntuu, että mikä meitä riivaa ja vaivaa? Ammattiliitto jätti vain yhden harkinnan. Se ilmoitti, että saatte itse päättää ainoastaan sen kuinka vaikean kaavan mukaan ja järein asein kokin ruuanlaitto loppuu. Mutta missä oli moisen tiukkapipoisuuden voittaja?