Mikä on oikein?

jormas: päivis kirjoitti eilen, että ei mennyt oikein. Vaan moni asia menee myös oikein elämässä, mutta pysähdytäänpä tähän hiukan. Jos päätettävästä asiasta keskustelee esimerkiksi muutaman hengen porukka ollen enemmän tai vähemmän erimielisiä, niin kuka sanoo tai määrittelee miten sen pitää mennä, jotta se menisi oikein, kun kaikki ovat mielestään oikeassa? Tai kun sitten keskusteltavasta asiasta tehdään kompromissipäätös tai peräti äänestetään, niin mikä silloin on oikein? Onko siis niin, että silloin varsinkaan ei ole tietoa mikä olisi ollut oikein? Entä kuka sen ratkaisee? Röyhkein ja suurisuisin? Siis aika usein minä, vaikka täydellinen en ole itsekään. Kerran esimerkiksi luulin olleeni väärässä, mutta erehdyin.

Niilon uusi tyttöystävä

Entäpä sitten Niilo-koiramme käsitys oikeasta varsinkin suhteessa päivikseen ja minuun. Jos koiran ele- ynnä muuta kieltä ymmärrän, niin aika harvoin sen mielestä ihmisten metkut ylipäätään menevät sen elämässä oikein. Jos se nyt siitä ylipäätään mitään ymmärtää. Kun se aamulla kirmaa 10 metrin juoksulangassa liian lähelle tulleen countrykanin perään niin pitkälle kuin siima sietää ja tulee toppi, niin menikö juttu Niilon mielestä silloin oikein? Ei varmaan.

Entäpä kun se norkoaa minulta aamulla kinkun tai jonkun muun palasta? Ja saakin, mutta sillekin tulee toppi, niin sekään ei mennyt sen mielestä oikein. Se haluaisi arvatenkin itse laittaa topin jossain siinä vaiheessa, kun kupu on täynnä.

Tai tänä aamuna, kun aamupostin  haun yhteydessä menimme hevosaitaukseen, jossa majaa ilman majaa pitää myös kaksi lammasta. Toinen meikäläisiä, siis musta ja toinen päivisläisiä, siis valkoinen. Niilo on niiden kanssa tehnyt tuttavuutta ollen tänä aamuna sitten siinä tilanteessa, että lammas olisi hänelle mielestään oiva tyttöystävä tai ainakin seksiobjekti. Mutta neekerilampaan mielestä ei ja se oli valmis tuuppaamaan sulhasmies Niilon sähköpaimenaitauksen toiselle puolelle. Valkolaislammas katsoi touhua tyynenä vierestä. Tämäkään tuskin meni Niilon mielestä oikein.

Tällainen on ilmestynyt Jokilaakson metsään. Roikkuu
korkealta puista ja narujen päässä on jotkut
elektronilaatikot. Apuva,  mikä se on?

Mutta kesä tai kesäkelit jatkuvat, vaikka olemme syyskuun puolella. Syksyn merkit ovat silti jo ilmassa, sillä lehdet ja luonto kellastuu, ilmat kylmenee ja sen mukana myös vedet. Uimavetemme  Jokilammissa olikin tänä aamuna ehkä ohuen karvan verran alle 14 astetta. Mutta sulaa se on vielä pitkän aikaa, joten hyvinkin uimakelpoista. Kokonaan toinen asia on, kauanko se meidän mielestä on sopivaa pulahtamiseen, joksi uimisemme on ilman kylmenemisen myötä muuttunut. Näin tapahtuu, se on luonnonlaki ja lienee siksi myös oikein, vaikka ei olekaan niin kovin mukavaa.