Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Karaistuneet siipiveikot

jormas: Suomessa tavataan vain harvoja lepakkolajeja. Euroopassa ja sen lähialueilla esiintyvistä 52 lajista vain 13 on havaittu Suomessa. Näistä ainakin kuusi lisääntyy kylmässä ja pohjoisessa maassamme. Lepakoilta vaaditaankin erityistä kestävyyttä Pohjolan olosuhteissa. Talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät puolestaan valoisia pimeässä viihtyville eläimille. Erityisesti pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) herättää kunnioitusta, sillä se elää pohjoisempana kuin mikään muu maailman noin 1200 lepakkolajista.

Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä ja suosivat saalistusmaastoinaan metsäisiä ja kulttuurivaikutteisia alueita. Toisaalta hyönteisravintoa on runsaasti tarjolla erityisesti vesistöjen lähellä. Vain pohjanlepakko on todellinen joka paikan laji – se lentää niin kivikaupungissa kuin tunturipurojen varsillakin. Suuret aukeat kuten peltolakeudet tai avohakkuut eivät lepakoille yleensä kelpaa.

Tänään siis toteutin ajatukseni, että myös lepakot tarvitsevat koteja. Suomen kaikki lepakot ovat rauhoitettuja ja muutenkaan niiden koskeminen ei ole suositeltavaa. Ne ovat villieläimiä ja kantavat monennäköisiä ja -tapaisia bakteereja ja viruksia. Raivotautiakin niillä taitaa olla peräti kaksikin omaa sorttia. Joka tapauksessa kävin Espoosta http://www.bathouse.fi/ hakemassa pari kotia siivekkäille nisäkkäille. Yhdessä pöntössä niitä voi asustaa kesäisin parikymmentä.

Kun kerran energialaitos tai mikä lie voimayhtiö vetelee linjoja minne tykkää eikä kysele saati maksa valtaamastaan maasta maanomistajalle latin latia, niin lienee paikallaan, että ripustelen kyseisen firman maillamme oleviin tolppiin koteja kodittomille. Sitä paitsi, kun sähkölinjalla pitää olla aukeaa 16 metriä molemmin puolin, niin se lienee oivallinen paikka batmaneille kuulostella missä koti ja missä itikat.

Ei kommentteja: