päivis: Pohjoisen kaamos päättyi tänään. Uutisten kartalle oli merkitty numerot 50, mikä tarkoitti kai, että se on aluksi päivän pituus minuutteina. Täällä meillä Tuusulassa oli eilen illalla varmaan niin kuin pohjoisessa kaamospäivänä: oli hämärää, mutta kuitenkin näki hyvin ympärilleen. Pilvet ovat välillä sellaisella korkeudella, että katu- ja lentokentän valot loistavat kilometrien päähän. Melkein kuin koko taivas olisi valtaisa tunnelmavalo. Jos pilviä ei ole, eikä kuukaan paista, iltaisin ja öisin on lähes säkkipimeää.
Oikeastaan ajattelin kirjoittaa talvesta, joka on jo toinen täällä lampien rannalla Matkakodissa. En ole tähän lopen kyllästynyt, mutta joskus tuntuu lohdulliselta kuulla, että joku muukin on elellyt vähän samaan tapaan esimerkiksi omakotitalon rakennusvaiheen aikana. Samanlaisia tilapäisasumisia näkee välillä television rakentamisohjelmissa. Niitä olen seurannut, en yksistään siksi, että tunnen hengenheimolaisuutta, vaan siksi, että on mukava seurata ihmisten innostusta, kun he toteuttavat suurta haavettaan. Ohjelman omakotitalot eivät myöskään ole mitään normiratkaisuja, vaan toinen toistaan erikoisempia ratkaisuja, esimerkiksi ekotaloja. Meillä on tietysti Duokotimme, jonka valmistumista kovasti odotamme.
Jorman eilisessä blogissa oli kuva Matkakodistamme lumen keskellä. Tänä talvena pihassa on käynyt vain kaksi kertaa traktori, muuten on pärjätty auralla varustetun mönkijän kanssa. Pakkasen kanssakin on tultu juttuun vähintään yhtä hyvin kuin edellistalvena. Silloin meillä oli vedet säiliöissä ja lämmittimiä piti olla enemmän. Toivon mukaan nyt lämmityskulut ovat vähän halvemmat. Vedettömyys tosin tekee arjen pyörittämisen hitusen hankalammaksi. Ruoka- ja juomavesi tuodaan tänne muualta ihan niin kuin Thaimaassakin, mutta tiskien kanssa pitää kulkea sosiaalikonttiin ja puhtaat astiat pitää tietysti kiikuttaa takaisin Matkakotiin. Mutta kaikkeen tottuu.
Normaalista asumisesta poikkeavaa on myös ruoanlaitto. Tai kotiruokaa meillä syödään aika harvoin. Vaikka eineksiä haukutaankin joka käänteessä, ne maistuvat välillä ihan hyviltä erilaisten lounas- ja muiden ruokaravintoloiden vaihtoehtona. Keittolevyn olen kuitenkin joutunut kaivamaan esiin, kun innostuin ruokkimaan Niiloa koiraihmisten kehumalla Yrjölän puurolla. Hieman sovellettu puuro on paistetulla jauhelihalla höystettynä maistunut Niilolle erinomaisesti. Entinen nappularuoan kanssa nirsoilija syö nyt hyvällä ruokahalulla kupin tyhjäksi joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti